Huumorilla maustettua melankoliaa, sitä on suomalainen mielenmaisema. Ainakin jos asiaa katsotaan Teatteri Hirvenpään Tavallisuuden aave – Kuvia kotimaasta -näytelmän ohjaaja Rosaliina Paavilaisen näkökulmasta.

”Saara Turusen näytelmän kohtaukset ja hahmot voisivat olla peräisin Huittisista. Näyttelijät pääsevät täällä tietyllä tapaa esittämään itseään, mikä tuo esitykseen kiinnostavan lähestymistavan”, Paavilainen kertoo.

Viikonloppuna Studioteatterissa ensi-iltansa saanut Tavallisuuden aave ei ole toisinto helsinkiläisessä Q-teatterissa nähdystä näytelmästä, vaan Huittisissa päästään seuraamaan kohtauksia alkuperäisestä draamasta. Paavilainen on kirjoittanut mukaan myös uusia hahmoja.

Huittisiin vitsin kautta

Tavallisuuden aave on Paavilaisen ohjaajadebyytti teatterin puolella. Helsingissä asuva nuori nainen on luonut uraa videotaitelijana ja elokuvaohjaajana.

”Päädyin ohjaamaan Teatteri Hirvenpäähän ilmaan heitetyn vitsin kautta. Äitini on mukana teatterissa ja joskus vähän leikilläni sanoin, että ohjaan sitten teidän seuraavan näytelmänne. Porukka ottikin asian aivan tosissaan ja tässä sitä nyt ollaan.”

Paavilainen on työskennellyt aiemmin esimerkiksi teatterikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa ja myöntää, että hyppy harrastajateatterin puolelle jännitti.

”Tämä on ollut todella kiinnostava kokemus. Osalla näyttelijöistä on todella pitkä kokemus, mutta harrastelijoissa on siitä huolimatta erilainen arkuus ammattilaisiin verrattuna. Se on tuonut ohjaamiseen uuden sävyn.”

Näyttelijöiden sitoutuminen ja intohimo teatteria kohtaan on onnistunut yllättämään ohjaajan täydellisesti.

”On ollut upeaa olla mukana tällaisessa porukassa, jossa on täysin erilaisia ihmisiä 13-vuotiaasta yli kuusikymppisiin. Kaikki tekevät juttua yhdessä ja näkevät todella paljon vaivaa esityksen onnistumisen eteen. Syvä rakkaus teatteriin välittyy myös näytelmästä.”

Iso pala purtavaksi

Tavallisuuden aave on harrastelijateatterille monessa mielessä iso pala purtavaksi. Paavilaiselle oli kuitenkin alusta asti selvää, että hän haluaa tuoda Teatteri Hirvenpäähän jotain aivan uutta ja vähän kokeellisempaa.

”Tällaista teatteria ei Huittisissa ole aiemmin nähty. Draama ei ole perinteisintä harrastajateatteria, mutta ei näytelmästä komediaakaan puutu. Osa kohtauksista ja hahmoista on käsitteellisiä, joten näytelmä soveltuu parhaiten aikuisille.”

Yhdeksän hengen näyttelijäporukalle oman haasteensa tuo esityksen tekninen toteuttaminen.

”Yhdellä näyttelijällä saattaa olla jopa neljä roolihahmoa, joten on todellinen haaste muuttaa sekä hahmo että lavan maisema vain muutamassa sekunnissa.”

Paavilaisen mukaan näytelmän parasta antia ovatkin juuri samaistuttavissa olevat hahmot ja tilanteet.

”Varsin karikatyyrimäisiä ja jopa stereotyyppisiä suomalaisia. Lämmöllä tehtyjä persoonia, jotka jokainen pystyy tunnistamaan.”