Meirän Kyliltä -kolumnissa huumorilla Tapiolan kylänraitin siivoustalkoista

Kirsti Vesterbacka.

Tulipa talkoiltua Tapiolan kylänraittia siistiksi. Kylää halkovan Punkalaitumentien molemmin puolin kuljettiin reilun kilometrin matka koluten piennarta ja ojaa, välillä pellolle koukaten. Ilma oli mukava, täynnä kevään tuoksuja ja linnun laulua. Kurjet ja joutsenet kailottivat Tapiolanjärvellä, väliin kuului kaulushaikaran kumea puhallus ja Taipaleen navetan takaa tarhasta kukon kiekaisu. Täydellinen maaseudun idylli, jonka katkaisivat vähän väliä ohi porhaltavat autot ja jokunen kylvölle kiiruhtava traktori. Niin, ja tietenkin porukan naurunremakka, kun jotain mielenkiintoista keppiin tarttui. Ja sitähän tarttui.

Tapiolaan ei ole kaupungin keskustasta kovinkaan pitkälti, neljä kilometriä Roismalan risteyksestä Punkalaitumentietä huruteltua ollaan jo kylän sydämessä. Se on sopiva matka hörpätä take-away-kahvi ja unohtaa se kuppi tien penkalle, kun täytyy kurvata pysäkille vastaamaan yhtä mittaa hälyttävään kännyyn. Näin ainakin oletimme. Näistä löydöistä olimme pahoillamme, kuten ruokapurkeista ja -pakkauksista yleensä, mutta niitten laadusta päättelimme, että kansa on menossa siinä suhteessa terveellisempään suuntaan. Hyvin vähän oli niin sanottuja roskaruokapakkauksia.

Suuresti meitä ilahdutti tupakan tumppien vähäinen määrä. Olemme kyllä todenneet, että esimerkiksi kesäkahvilassa ei sauhutella. Tulimmekin siihen tulokseen, että muutamat tumpit olivat lähtöisin niistä autoista, jotka kaasuttelevat kylän läpi pysähtymättä. Pääseehän tietä pitkin vaikka Helsinkiin, jonne aikoinaan kulki vakituinen linja-autovuorokin. Millä olemme pelotelleet tai houkutelleet kylää lähestyvät raitistumaan, sitä emme tiedä, mutta rahaksi muutettavia tölkkejä oli vähän, jos ollenkaan. Lisäksi  ojan pohjalla lojui pari muovikassia, joissa oli avaamattomia tölkkejä. Kuvittelimme kulkijan sillä kohtaa todenneen, että nyt riitti. No, emme mekään ruvenneet niitten avulla talkooharjakaisia pitämään.

Tapiolassa iloitaan jokaisesta syntyvästä kyläläisestä, onhan se todiste siitä, että kylä ei näivety. Meillä on tapana joulun edellä puurojuhlassa muistaa sinä vuonna syntynyttä vauvaa omalla jakkaralla.  Näin ollen emme ruvenneet sadattelemaan, kun joku oli unohtanut pysäkille vaippapussin täynnä sitä itteensä. Lapsi on siinä saanut luultavasti kuivaa ja puhdasta ylle ja matka jatkui.

Satunnainen vierailija voi nyt tulla Tapiolaan siivottua raittia pitkin. Moni porhaltaa kylän läpi muihin maisemiin, mutta meille voi myös poiketa. Meillä on paljon tapahtumia vuoden mittaan, kesällä varsinkin.  Esitellään entisöijän aarteita, sään salliessa juhlitaan juhannusta Ylistenjärven virkistysalueella, kentällä jumpataan ja heinäkuun perjantai-iltoina on kesäkahvila auki. Tietoa löytyy vaikka kotisivuilta. Toivotamme vieraat tervetulleiksi tutustumaan kyläämme.  Kylästä kertovaa kylttiä emme ole vieläkään saaneet, mutta Tapiolan löytää kohta Roismalan jälkeen Punkalaitumen suuntaan ennen Illoa. Vaikka olemme niin lähellä Sastamalan keskustaa, Tapiola on säilynyt maaseutumaisena pikkukylänä. Kauppaa tai edes kioskia ei enää ole, mutta mukavia, yritteliäitä ihmisiä senkin edestä.

Kirsti Vesterbacka

Kirjoittaja on Tapiolan kyläyhdistyksen hallituksen jäsen

Jätä kommentti