Kalastus: ”Hyvä, että lupia kysytään”

Harri Ahola (vas.) näytti kalastonhoitomaksukuitin Kimmo Rintalalle. Asia oli kunnossa.

”Tuolla on vene, jossa näkyy yksi mies. Näyttää olevan jigaamassa. Mennäänpä katsomaan”, sanoo Kimmo Rintala Karkun vesillä Sastamalan Rautavedellä.

Kimmo on innokas kalamies, etenkin vetouistelija. Hän haluaa, että kalastus tapahtuu lakien ja sääntöjen mukaan. Siksi hän kalastuksen ohessa toimii virallisena kalastuksen valvojana Kokemäenjoen yläjuoksun kalatalousalueella. Kimmon reviiriä ovat Lieko-, Rauta- ja Kulovesi alueella, joka ulottuu käytännössä Äetsän voimalaitokselta Melon voimalle. Myös Mahnalanselkä kuuluu kalatalousalueeseen.

Veneessä istuva mies katselee tarkkaavaisesti kaikuluotainta. Kimmo ajaa varovaisesti veneen lähelle.

”Terve. Ollaan tekemässä kalastuksenvalvontaa. Onko tullut saalista.”

Mies tervehtii.

”Ei ole tänään tullut mitään. Harrastan tällaista täsmävertikaalijigausta. Kuhat ovat tähtäimessä”, juttelee nokialainen Harri Ahola.

Kimmo näyttää valvojan korttinsa ja kysyy lupia.

”Hyvä, että niitä kysytään, kun ne on maksettukin. Ei häiritse yhtään. Olen lomalla ja hyvällä päällä. Tuossahan se kalastonhoitomaksukuitti on”, toteaa Harri.

Kaikki on kunnossa. Valtion kalastonhoitomaksulla saa kalastaa yhdellä vavalla lähes koko Suomessa, paitsi erityisvesillä, esimerkiksi joilla, joihin nousee lohta ja meritaimenta.

Tarvittavien lupien hankkiminen on Harrille aina selvä juttu.

”Netistä saa kaikki luvat. Hankkiminen on tehty todella helpoksi ja tämä kalastonhoitomaksu on loistava. Ei tarvitse jatkuvasti selvitellä eri alueitten lupia.”

Juttelu siirtyy tietenkin kalastukseen. Harri käy Rautavedellä melko usein.

”Nyt kalat ovat 13 – 14 metrin syvyydessä. Kahdeksan metriä on raja, jonka alapuolelta tarttuneet kalat kuolevat, kun ilmarakko tyhjenee ylös nostettaessa. Eli vapauttaminen ei onnistu. En edes yritä syvältä”, miettii Harri.

Hänen paras saaliinsa Rautavedeltä on kahdeksankiloinen kuha.

Kalastuksenvalvojan pitää aina näyttää korttinsa. Valvoja tekee viranomaistyötä, tosin vapaaehtoisesti.

Torstaina valtakunnassa kaikki hyvin

Kireitten siimojen toivotuksen jälkeen Kimmo ajaa veneen Harrin viereltä pois.

”Harrin vastaus oli tyypillinen vapakalastajan vastaus. Heillä luvat on yleensä kunnossa. Jos joku on luvatta liikkeellä, niin ensimmäisellä kerralla annetaan huomautus, tai nykyisin kaveri voi ostaa luvan kännykällä heti, joten asia on kunnossa. Jos kolmannen kerran sama henkilö on luvatta liikkeellä, niin sitten ilmoitetaan poliisille. Näitä tapauksia ei juuri ole”, huomauttaa Kimmo.

Kalastonhoitomaksulla saa kalastaa yhdellä vavalla, myös vetouistella. Jos sama henkilö uistelee useammalla vavalla, niin tarvitaan alueen lupa.

”Kaikki 18 – 64-vuotiaat tarvitsevat kalastonhoitomaksun. Mukana on pidettävä henkilökortti, tai esimerkiksi ajokortti, jotta voi tarvittaessa todistaa ikänsä. Kalastonhoitomaksulla ei saa kalastaa kiinteillä- eli passiivisilla pyydyksillä. Ne tarvitsevat lisäksi alueen luvat. Mökkirannan katiska esimerkiksi tarvitsee alueen luvan kalastonhoitomaksun lisäksi”, opastaa Kimmo.

Eniten huomautuksia annetaan verkoista.

”Jatassa saa olla kaksi kolmenkymmenen metrin verkkoa. Joskus niitä on neljä, jonka verran yhdellä henkilöllä saa verkkoja olla. Myös verkkojen merkinnöissä on joskus puutteita. Kun näen sellaisen, kirjoitan huomautuksen ja korjauspyynnön. Jos kolmannen kerran jälkeen asiat eivät ole kunnossa otan verkot pois. Se tosin on harvinaista. Pääsääntöisesti asiat ovat kalastajilla kunnossa”, kehaisee Kimmo.

Viikko sitten torstaina kalatalousalueella oli kolmella valvojalla 45 tapahtumaa. Kaikki oli hyvin.