Punkalaitumen Lauttakyläntiellä, korkealla mäenharjanteella, seisoo jyhkeä punainen rakennus. Jos oikein tarkkaan osaa katsoa, talo pilkistää puiden välistä maantielle kunnan keskustaa Huittisten suunnasta lähestyttäessä.
Rakennus on vuonna 1908 talkoilla rakennettu Mäenpään työväentalo. Alkuvuosikymmeninä se toimi monien kulttuuriharrastusten paikkana, mutta on Punkalaitumen Työväenyhdistyksen aktiivien mukaan viettänyt viimeiset vuosikymmenet Ruususen unta. Matti A. Lähtin suunnittelemassa talossa on pidetty vain tupailtoja, vappujuhlia ja satunnaisia yksityistilaisuuksia.
Sen sijaan 40-70-luvuilla talo eli kulta-aikaansa. Silloin työväentalo oli paitsi suosittu tanssipaikka myös elokuvateatteri.
Ensimmäisenä esitysvuonna 1941 nähtiin 41 elokuvaa, joihin myytiin miltei 14 500 lippua. Ennätysvuosi oli 1944, jolloin reilu 34 000 punkalaitumelaista katseli Mäenpään työväentalolla eläviä kuvia.
”Kun suhteuttaa ostettujen lippujen määrän kunnan asukaslukuun, jokainen punkalaitumelainen kävi tuolloin elokuvissa viisi kertaa vuoden aikana”, laskee Jouko Valonen.
Eniten näytöksiä oli sotavuosina, jolloin elokuvat täyttivät sen ajan viihdetyhjiötä. Kun televisiot alkoivat 50- ja 60-luvulla yleistyä, hiipui myös Mäenpään elokuvanäytösten suosio. Viimeinen elokuva esitettiin vuonna 1973 ja sen näki enää 193 silmäparia.
Projektori kuntoon avustuksella
Jotta Mäenpään työväentalo ei rapistuisi harjanteelleen, päättivät yhdistyksen jäsenet pari vuotta sitten elvyttää kunnan elokuvaperinteen. Ensimmäinen askel siihen olivat rappuset, jotka rakennettiin kulkuväyläksi talon yläkerrassa sijaitsevaan projektorihuoneeseen.
”Huone oli jäänyt viimeisen esityksen jälkeen niille sijoilleen ja museoitu lyömällä ovi säppiin”, yhdistyksen puheenjohtaja Jouko Mäkelä kertoo.
Punkalaitumella elokuvia on katseltu saksalaisen valokaarikone Bauer B 5:n välityksellä. Yhdistykselle oli iloinen yllätys, kun paikalle projektoria katsomaan kutsutut Helsingin Studiopalvelun ammattilaiset totesivat sen toimivaksi laitteeksi. Haastatteluhetkellä kesäkuun puolivälin paikkeilla koneen kautta on jo saatu heijastettua kuva valkokankaalle, mutta äänen kanssa on vielä tekemistä.
Mäenpään työväentalo on Museoviraston suojelema rakennus, ja sitä on kunnostettu vuosien saatossa Kotiseutuliiton avustuksella. Niinpä yhdistys keksi anoa avustusta myös projektorin kunnostamiseen ja elokuvaperinteen elvyttämiseen.
Viime syksynä Pirkanmaan Kulttuurirahasto myönsikin Punkalaitumen Työväenyhdistykselle 12 000 euroa näihin tarkoituksiin. Summalla on projektorin lisäksi uusittu valkokangas sekä projektorihuoneen sähköt.
Vanha laite käyttöön ensi viikolla
Avustuksen ansiosta Mäenpään työväentalolla pidetään heinäkuun puolivälissä Punkalaitumen Elokuvat -niminen elokuvafestivaali, joka on osa huittislaista Huhtamo International Film Festivalia. Kolmen päivän ajan, perjantaista 19. heinäkuuta sunnuntaihin 21. heinäkuuta, Punkalaitumella pyörivät vanhat, tutut kotimaiset elokuvat, joilla rakennuksessa on viihdytetty väkeä kultaisina elokuvavuosikymmeninä.
Perjantain ohjelmassa on muun muassa ensimmäisenä suomalaisena alastomuuselokuvana markkinoitu Väreitä.
”Vaikka eihän siinä tainnut kuin tissi vilahtaa”, nauravat Katja ja Mauri Multanen, jotka muistavat olleensa aikoinaan treffeillä elokuvaa katsomassa.
Lauantain elokuvat Kaunis Veera ja Kulkurin Valssi esitetään työväentalon omalla Bauer-projektorilla, mutta muita näytöksiä varten Helsingin Studiopalvelut tuo paikalle toisen laitteen. Lauantaina on mahdollista myös tutustua projektorihuoneeseen.
Länkkäreitä syksyllä?
Kuntalaisissa työväentalon elokuvaperinteen elvyttäminen on herättänyt kiinnostusta.
”Monella nykyään aikuisella punkalaitumelaisella on jonkinlainen suhde paikkaan. Osa, kuten minä itsekin, on leikkinyt tällä mäellä”, kertoo lapsuutensa aivan mäen juurella viettänyt Irma Rantanen.
Vaikka elokuvien ottaminen uudelleen esitettäväksi olikin työväenyhdistykselle aluksi pelkkä päähänpisto, ovat aktiivit nyt innostuneet asiasta toden teolla.
”Nyt kun paikat remontoidaan, saadaan talo taas järkevään käyttöön. Talon pysyminen on tullut meille kaikille tärkeäksi asiaksi – toimintaa tarvitaan, jotta se säilyy.”
Siitä, kuinka paljon yleisöä Punkalaitumen Elokuvat vetävät, ei yhdistyksen väellä ole antaa valistunutta arvausta. Numeroituja penkkejä salissa on 200.
”Odotukset väkimäärästä ovat realistiset, mutta jo rakennus itsessään on käymisen arvoinen vanhaa arvostavalle.”
Kun projektori nyt on saatettu arvoiseensa kuntoon, ei yhdistys aio jäädä lepäämään laakereilleen. Kunnan kanssa on jo solmittu sopimus kulttuuripalvelujen tuottamisesta yli 55-vuotiaille punkalaitumelaisille.
”Elokuvia voitaisiin tarjota parin, kolmen vuosittaisen nostalgianäytöksen muodossa. Ehkä syksyn pimeillä tarjoamme myös länkkäreitä, sillä niitä toivottiin jo elokuvafestivaalille”, Mäkelä tuumaa.
