Alueviestin kymmenes lukijamatka vietettiin Välimeren aalloilla seilaten ja viikon aikana ehdimme nähdä monta kohdetta. Risteilyaluksemme oli Costa Fortuna. Jotakin pramean italialaisaluksen koosta kertoo se, että sisältä löytyy neljä ravintolaa, 11 baaria ja 1 300 m² kokoinen hyvinvointikeskus, jossa oli kuntosali, hoitohuoneita, sauna sekä turkkilainen sauna. Viihdettä tarjoili kolmikerroksinen teatteri, jossa oli upea show joka ilta. Laivasta löytyi myös kirjasto, lukuisia kauppoja, lasten kerhotiloja sekä kappeli.
Costa Fortuna on rakennettu vuonna 2003 ja sen matkustajakapasiteetti on 3470 ja henkilökunnan määrä 1027.

Perjantaiaamuna 18.10. lähdimme anivarhain Lauhamon tilausajobussilla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa, jossa nousimme sinivalkoisille siiville määränpäänämme Milano. Siellä meitä oli vastassa bussi sekä suomalainen opas, jonka johdolla matkasimme Genovaan. Matkan aikana saimme kattavan selvityksen italialaisesta nykypäivästä, poliittisesta päätöksenteosta sekä ihmisten arkipäivästä yleensä.

Iltapäivällä koitti odotettu hetki, kun saimme nousta laivaan. Ehdimme vielä myöhäiselle lounaallekin. Myös pelastautumisharjoitus oli pakollinen kaikille matkustajille. Ensimmäinen vuorokausi taisi olla meistä yhdelle jos toisellekin melkoista opettelua, joskin suhteellinen pian valtavassa aluksessa oppi suunnistamaan.

Ensimmäisenä matka-aamuna heräsimme Ranskan Marseillessa, johon lähdimme tutustumaan oppaan johdolla heti maittavan aamiaisen jälkeen.
Marseillen kerrotaan kisailevan ikuisesti Pariisin kanssa Ranskan suurimman, komeimman ja parhaimman kaupungin paikasta.
Marseillesta jäi erityisesti mieleen monumentaalinen Palais de Longchamp upeine suihkulähteineen sekä Notre Dame de la Garden pyhiinvaelluskirkko, joka hallitsee kaupunkia 161 m korkealta kukkulalta. Katedraalin edustalta avautui huikea näköala kaupunkiin. Katedraali oli upea myös sisältä.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen lähdimme ehkä hieman huolestuneinkin mielin tutustumaan oppaan johdolla Espanjanan Barcelonaan, mutta uutiskuvista tutuista mielenosoituksista emme nähneet juuri jälkeäkään. Sen sijaan ihastelimme katukuvaa, jossa Antoni Gaudin kädenjälki näkyi siellä täällä. La Sagrada Familiaa pääsimme ihastelemaan vain ulkopuolelta, mutta olihan se majesteetillinen näky jo niinkin. Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1882 ja valmista on määrä olla vuonna 2026.

Maanantaina heräsimme ihastuttavassa Valenciassa, paellan syntyseuduilla. Valencia on myös Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki. Valenciasta mieleemme jäi erityisesti vuonna 2004 valmistunut Ciutat de les Arts i de les Ciències eli Valencian taide- ja tiedekeskus. Kyseessä on mahtipontinen vapaa-ajan kompleksi, joka käsittää mm. valtamerikeskuksen, tiedekeskuksen, elokuvateatterin sekä teatterin. Keskuksen tiloissa järjestetään myös paljon eri alojen kansainvälisiä konferensseja.
Taide- ja tiedekeskuksessa olisi saanut helposti kulumaan päivän jos toisenkin. Emme voineet myöskään olla miettimättä, paljonkohan EU-varoja kyseinen hanke on niellyt.

Tiistaina oli meripäivä, ja saimme nauttia olostamme myös laivan allasalueella. Jotkut kävivät nauttimassa laivan spa-palveluista ja hoidoista, toiset tutkivat kauppoja. Auringonsäteiden kimmeltäessä turkoosiin Välimereen ja horisonttiin tuijotellessa tunsi todellakin olevansa lomalla.
Keskiviikkona laiva rantautui Civitavecciaan, josta olisi ollut mahdollisuus piipahtaa vaikka Roomassa. Meidän porukkamme tyytyi kuitenkin kuljeskelemaan Civitaveccian aurinkoisilla kujilla ja vierailimme myös italialaisilla markkinoilla.

Torstaiaamuna heräsimme La Speziassa ja taivas näytti siltä, että pian tulee vettä kaaatamalla, kuten sitten laivasta noustuamme tulikin. Terminaalissa oli oppaamme vastassa ja hänellä oli harmillisia uutisia: Cinque Terren alueelle oli annettu maanvyörymä-varoitus, joten retkemme peruuntuisi. Teimme täyskäännöksen ja palasimme nauttimaan laivan ohjelmista ja tarjoilouista. Matkaisäntämme Osmo Ojansivun johdolla kokoonnuimme viimeisenä päivänä myös pieneen yhteiseen hetkeen laivan kappeliin.

Perjantaina rauhallisen aamiashetken jälkeen odottelimme vuoroamme nousta laivasta. Terminaalissa oli tulomatkalta tuttu opas vastassa ja niin lähdimme kohti Milanoa. Siellä teimme vielä kaupunkikierroksen bussilla ja omaa aikaakin oli sopivasti niin lounastaa, kuin tutustua liikkeiden valikoimiin Piazza del Duomon läheisyydessä.

Lukijamatkan parasta antia oli jälleen mukava yhdessäolo, niin uudet kuin vanhatkin tuttavuudet sekä laivan herkulliset tarjoilut. Aamupalan sai nauttia joko buffet-ravintolassa tai ravintolassa, jossa oli buffetin lisäksi mahdollisuus tilata listalta erilaisia aamiasherkkuja, kuten uppomunia, vohveleita, täytettyjä leipiä tai erilaisia munakkaita ja makkaroita. Lounasta nautimme buffet-ravintolassa ja viiden, kuuden ruokalajin illallinen tarjoiltiin aina pöytiin.
Laivan suomalaisoppailta kuulimme, että viikon risteily tuo matkustajalle yleensä keskimäärin pari lisäkiloa. Mahtoiko arvio olla kuitenkin liian pieni?