Huittislainen “Pikku Myy” saa tehdä tulevaisuudessa mitä itse haluaa

Mira Akkasen ja Tapio Kankaanrannan haave omasta perheestä toteutui tammikuun toisena päivänä, kun 49,5 senttiä pitkä ja 4046 grammaa painanut esikoistytär syntyi.

Mira Akkanen ja Tapio Kankaanranta tuijottavat herkeämättä välissään rauhallisesti nukkuvaa kääröä.

”Tätä voisi vain katsella tunnista toiseen”, tuore äiti huokaa onnellisena.
Huittisten vuoden 2020 ensimmäisen vauvan vanhemmat ovat ehtineet totutella uudenlaiseen arkeen kotona Vakkilassa muutaman päivän ajan.

”Pikku Myyksi” kutsuttu tyttö tupsahti maailmaan vuoden toisena päivänä kello 20.27.

”Laskettu aika oli vuoden viimeisenä päivänä, mutta synnytys meni suunnitellusti tämä vuoden puolelle”, Kankaanranta myhäilee.

”Tytön kannalta on mukavampaa, että on syntynyt vuoden alussa kuin että olisi jäänyt vuoden viimeiseksi. Nyt ei tarvitse ainakaan meitä syyttää, että joutuisi odottelemaan ajokorttia kaveriporukan viimeisenä”, Akkanen naurahtaa.

“Toinen tai kolmaskin olisi tervetullut”

Ensimmäisten päivien perusteella Akkasen ja Kankaanrannan silmäterä on rauhallinen ja tyytyväinen tyttö.

”Olimme varautuneet pahempaan. Netin keskusteluista sai sen käsityksen, että elämä voisi olla tällä hetkellä pelkkää itkua. Toki sitä ääntäkin välillä lähtee, mutta pääasiassa meillä vain nukutaan.”

Hyvät unenlahjat olivatkin ainut asia, mitä vauvalle tilattiin.

”Toki tärkeintä oli terveys. Sitä toivomme hänelle myös tulevaisuudessa”, vanhemmat sanovat.

Silloin harvoin kun vauva itkee, vanhemmat kuuntelevat pienokaisen äännähdyksiä tarkalla korvalla. Jo nyt erilaiset tarpeet osataan erottaa toisistaan.

”Kun on nälkä, niin itkussa on mukana maiskuttelua. Jos vatsassa kiertää ilmaa, niin silloin ääntely on enemmän ähinää ja se kolmas tapa merkkaa sitten sitä, että vaipassa on tavaraa”, Kankaanranta tietää.

Koska kyseessä on esikoinen, eikä kummallakaan vanhemmalla ole juurikaan kokemusta pienten lasten hoitamisesta, ensimmäiset päivät vauvaa on käsitelty silkkihansikkain.

”Nyt onneksi uskaltaa jo vähän rohkeammin nostaa ja siirtää, mutta edelleen sitä on todella varovainen kaikessa”, Akkanen kertoo.

Seuraavia lapsia vanhemmat uskovatkin käsittelevänsä varmemmin ottein alusta lähtien. Ja sisarukset ovat jo nyt toiveissa.

”Toinen tai kolmaskin olisivat tervetulleita. Sitten mahdutaan vielä kaikki kulkemaan samalla autolla”, Akkanen ja Kankaanranta hymyilevät.

Prinsessa traktorin puikoissa

Esikoisen sukupuoli selvisi vanhemmille rakenneultrassa. Siitä asti Kankaanranta on totutellut ajatukseen akkavallan alla elämisestä.

”Sillä ei ollut mitään merkitystä, saammeko tytön vai pojan. Ihan samoja asioita lapsen kanssa voi tehdä sukupuolesta riippumatta. Kyllä tämä prinsessakin traktorin hyttiin pääsee ja voi halutessaan sitten joskus jatkaa tilaa”, Kankaanranta pohtii.

Suuria toiveita tyttärensä tulevaisuuden suhteen vanhemmat eivät aseta.

”Hän saa aikanaan itse päättää, mitä haluaa. Tärkeintä on, että hänellä olisi mahdollisuus tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä”, Akkanen pohtii.

”Meidän tehtävämme on tarjota siihen mahdollisimman hyvät edellytykset ja valmiudet”, Kankaanranta jatkaa.

Vielä toistaiseksi vauvaa kutsutaan ”Pikku Myyksi”. Tyttären virallinen etunimi ja sukunimi on jo päätetty, mutta ne julkistetaan vasta ristiäisissä. Toiset nimet ovat vielä harkinnassa.

”Etunimi on perinteinen ja tavallinen suomalainen nimi. Päätös oli helppo ja yhteinen, sillä olemme molemmat sitä mieltä, että vanhat nimet ovat kauniita”, Akkanen paljastaa.

”Pikku Myy” on tyytyväinen ja rauhallinen vauva.

Jätä kommentti