Saksitut: Pihat olivat sydämen asia sodat kokeneille virherpeukaloille

Kuvituskuva.

Sastamalassa on virinnyt uudelleen pihakilpailuajatus. Se juontaa juurensa valtuustoaloitteeseen, jossa esitettiin kylien stailausta. Hieno juttu kaikkineen. Mutta pihakilpailu ei ole aivan uuden pyörän keksiminen. Jo viisikymmenluvun puolivälissä näitä mittelöitä alettiin käydä.

Sodan kokeneet ihmiset aloittivat Suomen jälleenrakennuksen. Pieni asia ei ollut noiden vuosikymmenten omakotirakentaminen rintamamies- tai muille tonteille. Myös nykyisen Sastamalan alueelle nousi runsaasti omakoteja. Etenkin Vammalassa Lousaja, Varila ja Sileekallio nostivat päitään viisikymmenluvulta eteenpäin. Oli myös muita alueita niitä unohtamatta.

Siihen aikaan pihoja ei tehty rahalla. Ne pukattiin kuntoon lapiolla, kuokalla ja suurella sydämellä. Oli kunnia-asia, että piha kukoisti. Nurmikolla ei saanut olla yhtäkään voikukkaa, kukkapenkkien juurella ei yhtäkään rikkaruohoa ja peruna- sekä juuresmaat linjattiin pienintä piirtoa myöten viivasuoriksi.

Talojen pohjilta löytyi yleensä kiviä. Ne pestiin ja sonnustettiin kukkapenkeiksi. Tavallisesti tontista noin puolet valjastettiin nurmikolle. Se lykättiin sillä vanhanaikaisella leikkurilla kahdesti viikossa milliin.

Piha- ja ympäristökilpailu on enemmän kuin kannatettava ajatus. Aikanaan se toi julkisuutta ja kunniaa talon seinään kiinnitettävien laattojen kautta. Sama voi toistua nytkin, vieläkin enemmän.

Yksi on vain unohtunut kilpailusarjoista. Siis julkiset kiinteistöt. Niitä lukuisten kuntaliitosten kautta syntyneellä Sastamalalla on paljon. Paitsi rakennukset, myös kaupungin liikenneväylät bussipysäkkeineen ja liikenneympyröineen voisivat kilpailla keskenään.

Wanhat talot, Joulutalot ja kukkapellot ovat loistava alku.

Jätä kommentti