”Hyvä me – tästäkin selvittiin” – Arki hoivakodissa oli stressaavaa, mutta pahimmat pelot eivät käyneet toteen

Sastamalakoti sijaitsee Lousajan kaupunginosassa.

Miettikääpä olevanne vastuussa useiden kymmenien ihmisten hengestä joka päivä. Kiinasta leviää vaarallinen virus, joka on hengenvaarallinen erityisesti niille ihmisille, joiden elämästä olet työsi puolesta vastuussa.

Maan hallitus, sosiaali- ja terveysministeriö antavat määräyksiä ja ohjeita, miten näitä ihmisiä tulee suojella. Ohjeistus on tiukka: suojavarusteet ovat pakollisia, mutta niitä haluavat nyt kaikki. Ne uhkaavat loppua. Mitä teet?

Ei enää tieteisfiktiota, vaan elettyä elämää, koronakevättä, useissa Suomen hoivayksiköissä. Kunnat ovat vastuussa omien yksiköidensä varusteista, mutta ainakaan Sastamalassa tukea ei liiennyt yksityisiin asumispalveluyksiköihin, vaikka niissäkin kunnan palvelusetelillä asukkaita on.

”Kaikki kivet käänsin, jotta saisin suojavarusteita. Haalin jopa hätäratkaisuna huiveja suun eteen kietaistavaksi ja ostin Tokmannilta rakennustöihin tarkoitettuja suojalaseja. Kun suojaessut olivat lopussa, käytimme kertakäyttösadetakkeja. Ne toimivat yllättävän hyvin, kun ne pukee väärinpäin”, kertoo Sastamalakodin johtaja Paula Kokkonen.

Yksikön suojavarustevarastot hupenivat nopeasti, sillä suusuojamia piti vaihtaa usein, niitä kului päivässä satoja. Koska kysyntä oli kova, nousivat suojavarusteiden hinnat pilviin. Ennen 14 sentin kappalehintaan myydyistä kertakäyttösuojista sai pahimmillaan pulittaa melkein kaksi euroa kappaleelta.

”Ei ihan pieni haaste voittoa tavoittelemattomalle yhdistykselle. Mutta toki ne suurimmat haasteet olivat arjessamme muita kuin taloudellisia”, Kokkonen tuumaa.

“Helteellä tuntui, että happi loppuu”

Jos maskin pitäminen tuntuu inhottavalta, millaista on pitää sitä melkein kahdeksan tuntia päivässä?

”Varsinkin helteellä tuntui, että happi loppuu. Vaikka meitä kannustettiin tekemään työpäivän aikana happihyppelyitä ulkona ilman maskia, ei se tietenkään tuonut kuin hetkellisen helpotuksen”, lähihoitaja Jenni Yliluoma kertoo.

Vastaava sairaanhoitaja Mirja Tapio miettii, että on vaikea tietää, miltä maskin pitäminen pitkiä aikoja tuntuu, jos ei ole itse ollut vastaavassa tilanteessa.

Lähihoitaja Mira Heinonen kertoo, että alkuun maskin käyttö aiheutti hänellä päänsärkyä. Ajan oloon maskiin kuitenkin tottui ja särkykin laantui.

Yliluoma muistelee ilolla 24. kesäkuuta pomolta kesken iltavuoron tullutta puhelinsoittoa.

”Hän ilmoitti meille heti, kun sai tiedon rajoitusten höllentämisestä. Tuuletin ja juoksin varmaan läpi koko talon hihkuen: Maskia ei enää tarvitse pitää jatkuvasti!”

Johtaja Kokkosen mukaan työntekijöillä oli mahdollisuus käyttää maskin sijaan myös suojavisiiriä. Sen koettiin hankaloittavan hoivatyötä.

”Jotkut asukkaat pelkäsivät tai kummeksuivat visiiriä ja yrittivät tarttua siihen, maskit toimivat paremmin.”

Lokakuussa 2019 Sastamalakodissa viihdytti laamavieras. Maaliskuussa meno muuttui eikä isoja tapahtumia enää voitu järjestää. Kuva: Sastamalakodin Facebook-sivu.

Vierailukielto otti koville

Lienee selvää, että hoivatyön tekeminen ja hoivakodin arjen pyörittäminen mahdollisimman normaalisti poikkeusaikana oli stressaavaa.

”Kaikkemme teimme, jotta tilanne ei näkyisi Sastamalakodin asukkaiden elämässä”, Kokkonen huokaa.

Virkistystoimintaa, kerhoja ja ohjattuja jumppatuokioita jatkettiin – mutta pienemmissä ryhmissä. Laulettiin, ulkoiltiin, grillattiin. Ryhmät eivät olleet tekemisissä toistensa kanssa, ja jokaisella ryhmällä oli omat hoitajansa.

Kovin paikka kaikille – niin vanhuksille, heidän omaisilleen kuin hoitajillekin – oli asumispalveluyksiköihin ja vanhainkoteihin asetettu vierailukielto.

Omaisiin oltiin paljon yhteydessä puhelimitse.

”Eiväthän ne videopuhelutkaan tietysti kaikkien kohdalla toimineet. Omainen näki kyllä läheisensä voinnin ja mielentilan, mutta sairaalle vanhukselle sellainen Whatsapp-yhteys voi olla hämmentävä. Yleensä tuttu ja turvallinen ääni toi silti lohtua”, Mira Heinonen kertoo.

Mirja Tapio tietää, että aina omaisen etäyhteyden perusteella saama kuva ja todellisuus eivät ole kohdanneet. Muistisairaus voi edetä paljon kolmessa kuukaudessa ja muuttaa ihmistä, mikä on omaiselle järkytys.

”Äärimmäisissä tilanteissa tietenkin joustettiin. Kun erään asukkaamme elämä oli päättymässä, olivat hänen läheisensä täällä suojavarusteissa paikalla koko saattohoitojakson ajan”, Kokkonen sanoo.

“Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”

Hoivakodissa koettiin kevään aikana pelkoa. Paula Kokkosen mukaan tunteita käytiin yhdessä läpi.

”Hoitajat pelkäsivät asukkaiden puolesta sekä omasta ja perheidensä puolesta. Moni mietti, mitä tapahtuu, jos saamme koronan.”

Erityistä huolta aiheutti keväällä hoivakodissa jyllännyt RS-virus, joka voi aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin koronavirus.

Pahimmat pelot eivät käyneet toteen. Yhtään koronavirustartuntaa ei asukkaissa eikä henkilökunnassa havaittu.

Mutta mitä koronapandemian ensimmäinen aalto opetti Sastamalakodissa työskenteleville?

”Hyvä me – yhdessä tästäkin selvittiin”, tiivistää Jenni Yliluoma lähihoitajien tunnelmat.

”Kolmea muskettisoturia mukaillen: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”, komppaa vastaava sairaanhoitaja Tapio.

”Jos toinen aalto tulee, olemme siihen valmiit”, lisää Kokkonen.

Kertakäyttösadetakeista on moneksi, mutta torstaina lähihoitajat Jenni Yliluoma ja Mira Heinonen saivat käyttää niitä sateelta suojaamaan viedessään Rauha Mäkisen ulkoilemaan Mansikkapihalle.

Vierailukielto ja rajoitukset harmittavat omaisia

Kun sosiaali- ja terveysministeriö toukokuun puolivälin tienoilla tiedotti hoitokoteja koskevien rajoitusten loiventamisesta, näkyi se Sastamalakodissa välittömästi. Ikäihmisiä oli parin kuukauden tauon jälkeen mahdollista tavata ulkona, kangas-suusuojalla varustautuneena. Moni tarttui tilaisuuteen.

Poikkeusolot julistettiin päättyneeksi, ja nyt ollaan tilanteessa, jossa ravintolat saavat olla auki ja matkustaminen ulkomaillekin on mahdollista moniin maihin. Silti vierailut hoivakoteihin pitää edelleen tehdä turvavälit muistaen tai suusuojalla varustautuneena. Alueviestin yleisönosastolla on kovasanaisesti kritisoitu hoivakotien käytäntöjä.

”Pari viikkoa sitten koimme vierailuryntäyksen, ja jotkut omaiset olivat silminnähden pettyneitä. Mutta meidän on edelleen vahdittava, että tilanteet pysyvät ohjeistuksen mukaisina. Noudatamme samoja ohjeita kuin kaupungin omat yksiköt”, sairaanhoitaja Mirja Tapio kertoo.

Sastamalakodin johtaja Paula Kokkonen toivoo omaisilta kärsivällisyyttä. Hoivakodeissa saa vierailla, mutta turvallisuudesta ei voi tinkiä.

”Ymmärrämme omaisten pettymyksen, mutta vaara ei vielä ole ohi. Rajoitusten höllentämisen vaikutukset näkyvät viiveellä. Ihmiset liikkuvat nyt enemmän ympäri maata ja käyvät ulkomaillakin.”

Ulkoiluhetki Sastamalakodilla. Rauha Mäkiselle maistuivat mansikat, joita Mira Heinonen ja Jenni Yliluoma hänelle poimivat.

Jätä kommentti