Aito ja oikea vihta on sidottu vitsaksella – ”Jos on käytetty narua, kuminauhaa tai nippusidettä, se on luuta”

Mikko Rintala valitsee sopivia vihta-aineita koivunoksista.

Peräkärryllinen ohkaisia koivunrunkoja odottaa Kämmäkän Kyläseuran talon pihamaalla Sastamalassa. On alkamassa torstai-illan vihdantekotalkoot. Ne pidetään, koska perjantaina julkistetaan Tapio Paavosen kirja: Kämmäkän vihtaseurat 1966-1977.

Kädet valitsevat peräkärryn koivuista sopivia oksia. Mikko Rintalan käsiin löytyy lähes neljäkymmentä oksaa.

”Mukavan haarallinen oksa on paras. Vihdasta tulee muodokas ja tuuhea”, sanoo Mikko.

Hän sijoittelee oksat kourissaan heti määrämitoille niin, että kaikki eivät ole aivan samalla tasalla. Jokaisen oksan alapäästä hän riipii lehdet pois noin 10 – 15 sentin mitalta ennen vihtakimppuun laittoa.

”Kädensijassa ei saa olla lehtiä.”

Vitsaksen kiertäminen tekee siitä tukevan.

Terävä puukko katkaisee kädensijan sopivaan mittaan. Samalla kädensijan pää saa muotonsa.

Mikko on valinnut myös yhden noin metrin mittaisen suoran oksan, jolla hän sitoo vihdan kädensijan, jotta löylyhuoneen vihtomislaite pysyy koossa.

”Tämä on vitsas. Laitan vahvemman pään jalan alle ja alan kiertämään hiljakseen. Kiertäminen tekee vitsaksesta vahvan.”

Valmiin vitsaksen ohuemman pään hän pujottelee kädensijan yläpään sisään ja aloittaa sitten sitomisen.

”Lopuksi vahvempi pää taivutetaan lenkiksi kädensijan alapäähän. Pää pujotetaan kädensijan sisään, jotta sidos ja lenkki ovat tukevia. Lenkistä vihdan saa vaikka naulaan”, opastaa Mikko.

”Niin. Ja se ei sitten ole vihta, jos vitsaksen sijasta on käytetty narua, kuminauhaa tai nippusidettä. Sellainen on luuta”, naurahtaa Mikko.

Ja siinä se on, ensimmäinen talkoovihta valmiina huutokaupattavaksi perjantaina, kun Vihtaseura-kirja julkaistaan. Vihdan valmistumiseen hupeni suurin piirtein vartti.

Vitsaksella vihta sidotaan kuosiinsa.

Vihdanteon Mikko oppi isältään.

”Hän siirsi taitoaan minulle yli kuusikymmentä vuotta sitten. Valtavia määriä en ole tehnyt, enkä koskaan myyntiin.”

Omaa vihdan käyttöänsä Mikko vähättelee.

”Juhannuksena tietenkin tuoreella vihdalla vihdon. Ja jouluna ja pääsiäisenä pakastevihdalla. Pääsiäisenä on mukava vihtoa, kun kevät etenee ja vihdasta tulee hyvä tuoksu.”

Kämmäkän vihtaseuroissa tanssittiin, mutta tehtiin myös vihtoja.

”Vihtaseuroissa en ole tehnyt vihtoja, koska asuin silloin Ruotsissa. Nyt asun Kämmäkässä”, sanoo Mikko.

Kädensijan alapäähän tehdään lenkki.

Poimintoja