Pari kuukautta ja 1 800 kilometriä.

Siinä jämsänkoskelaisen Ritva Lampisen suunnitelma viime lauantaina käynnistyneelle vaellukselle. Lampinen matkaa halki Suomen Hangosta Nuorgamiin, mutta ei suinkaan omin jaloin vaan suomenhevosella.

Tarkalleen ottaen hevosia on matkassa kaksi, 20-vuotias Turporiina ja 13-vuotias Rusliina. Lampinen itse on yli 70-vuotias. Vaelluksella hän haluaa osoittaa, ettei ikä ole este toteuttaa asioita. Samalla kunnioitetaan suomenhevosta.

Lampisen kanssa matkalle starttasi hänen pitkäaikainen ystävänsä, vihtiläinen Kirsi Kokkonen Sävel-nimisen suomenhevosensa kanssa. Kokkonen matkaa ensimmäisessä vaiheessa Lampisen kanssa Pohjanmaalle ja ratsastaa vielä syksyllä viimeisen pätkän Nuorgamiin.

Alueviesti sai Kokkosen langan päähän torstai-iltana, juuri kun seurue oli saapunut majapaikkaansa Ypäjällä. Takana oli yhdeksän tuntia ratsailla.

“Tosi hienosti on mennyt. Mikäs tässä on matkatessa, naisporukassa”, Kokkonen nauraa viitaten hevosiin, jotka ovat kaikki tammoja.

Pieniä teitä ja uimahetkiä

Ritva Lampinen on menestynyt matkaratsastaja ja edustanut Suomea kolmesti lajin MM-kisoissa. 62-vuotias Kokkonen on kokenut vaellusratsastaja hänkin, ja kertoo kiertäneensä Suomea hevosella kymmenenä kesänä.

Yksi vaellusratsastuksen viehätyksistä on luonnon läheisyys.

“Kuljemme mahdollisimman pieniä teitä, ja joskus poikkeamme reitiltä kun hevoset haluavat valita suunnan. Päivämatkat liikkuvat siinä 30 ja 50 kilometrin välillä.”

Kokkonen päivittää joukon matkantekoa Facebookissa Tädit vaeltaa -sivulla. Sieltä ilmenee, että välillä on pysähdytty ihailemaan maisemia ja uittamaan hevosia.

“Vauhti on sellaista reipasta lönkyttelyä. Pääasiassa käyntiä, mutta välillä otetaan ravispurtteja, jotta hevoset ja ratsastajat pysyvät vetreinä.”

Reittivalinnat on tehty niin, että suurin osa matkasta taittuu muualla kuin asfaltilla. Näin säästetään hevosten jalkoja. Ratsastajilla kovimmille ottaa polvissa ja jaloissa, ei niinkään kankuissa, kuten voisi kuvitella.

“Nykyaikaiset satulat ovat niin hyviä, ettei niissä puudu takapuoli”, tuumaa Kokkonen.

Autoilijoille kiitos

“Tätien vaellus” ulottuu myös Sastamalan seudulle. Kirsi Kokkonen kertoo, että tämän hetkisen arvion mukaan retkiryhmä on perillä majapaikassaan Kärppälän Ratsutilalla viimeistään maanantaina.

Kärppälästä naiset suuntaavat Mouhijärven kautta Hämeenkyröön.

Muu liikenne on suhtautunut ratsukkoihin tähän mennessä 99 prosenttisen hyvin.

“Vain kerran on pelottanut, kun auto ajoi kapealla sillalla kovaa nopeutta ohi. On syytä muistaa, että jos kivet lentelevät soratiellä hevosen jalkoihin, se on kuin hirvi ja loikkaa ties minne. Tilanne voi muodostua vaaralliseksi.”

Kokkosen mukaan some- ja lehtijulkisuus on selvästi saanut ihmiset tunnistamaan vaeltajat. Monet moikkaavat ja tulevat juttelemaan, eivätkä vaeltajat pistä huomiota ollenkaan pahakseen.

“On mukavaa, kun niin monet ovat hengessä mukana!”