Portaat, jotka eivät vie minnekään ja muita erikoisuuksia – Funkkistalo kutsuu kahville ja kulttuurin pariin

Funkkistalon elämässä on alkamassa uusi aika.

Marttilankadun vaalea kaunotar kylpee syysauringossa. Moni tuntee sen Sastamalan Kumin talona, mutta alunperin rakennuksen alakerrassa toimi Alko ja yläkerrassa oli lääkärin vastaanottotila. Kumin jälkeen rakennuksen seinien suojassa on pyöritetty muun muassa kirpputoria ja hautaustoimistoa, nuorisokahvilaa ja galleriaa ja olipa sinne räätälöity yksityisasuntojakin.

Nyt Hannes Ylisen suunnittelema, vuonna 1938 valmistunut funkkistalo on kokenut mittavan remontin. Piakkoin läpikotaisin kunnostettu rakennus on valmis avaamaan ovensa yhtenä kirjakorttelin helmistä.

Kaikessa toteutuksessa on haluttu tavoittaa funktionalismin henki, toteaa Kirsi-Marja Nieminen. Pelkistetty tyyli korostaa sisältöä, tässä tapauksessa monipuolista kulttuuritarjontaa.

Käymme sisään taloon pihan puolelta. Näen vaaleita seinäpintoja, pyöreitä valaisimia ja sitten tilan, joka lähitulevaisuudessa toivottavasti täyttyy iloisesta puheensorinasta ja kahvipöytien ääreen kerääntyneistä ihmisistä.

”Sesonkikahvila aukeaa 4. joulukuuta. Asiakaspaikkoja on sisällä reilut neljäkymmentä ja lisäksi pihan puolelle tulee suuri terassi”, Nieminen kertoo.

”Kesäaikaan olisi hienoa, jos kadun puolelle, markiisien alle, voisi laittaa muutaman pöydän tuoleineen”, Nieminen miettii.

Vaikka talon sisustus ja muotokieli on selkeä ja pelkistetty, on kahvilan Pukstaavin puoleinen sisäseinä saanut ylleen pehmeyttä tilaan tuovan Art deco -tapetin, jossa on vaalealla pohjalla beigen ja ruskean sävyisiä viuhkakuvioita. Katosta roikkuvat pallovalaisimet, ja kokonaisuuden kruunaavat tietysti Marttilankadun puoleiset suuret ikkunat.

”Aitojen 1930-luvun kalusteiden hankkiminen olisi todennäköisesti vaatinut vuosien keräilyn, joten päädyimme hankkimaan uusia, funkkistyyliä mukailevia kalusteita.”

Pientä viilausta, siivousta ja kalusteita vaille. Portaikon kahvilatilasta rajaavat kaiteet ovat puusepällä entisöitävänä.

Kahvilasta laskeudumme portaita kellarikerrokseen. Portaikon kahvilasta rajaavat kaiteet ovat parhaillaan puusepällä entisöitävänä ja ovat siis alkuperäiset, huomauttaa Nieminen.

Alhaalla eteeni avautuu avointa tilaa, jonka seinille sopii laittaa kuvataidetta. Entisestä varastotilasta on sukeutunut noin 80 neliömetrin kokoinen galleria.

”Täällä on tehty isoja asioita”, naurahtaa Nieminen.

Maata on kaivettu pois useita kymmeniä senttejä, jotta huonekorkeus on saatu normaaliksi. Yhdestä kohtaa sisään tunki kalliota, jota jouduttiin pieninä palasina räjäyttämään pois.

”Kallion ja sokkelin väliin oli norunut vettä. Oli siinä työtä saada se korjattua.”

Niemisen mukaan funkkistalon galleria täydentää hyvin Art Pappilan taidenäyttelytoimintaa.

”Kaupungilta vuokraamassamme kivinavetassa voi järjestää toimintaa vain kesäaikaan, koska talvella se on liian kylmä. Tässä pienessä ja intiimissä galleriassa voi tapahtua vuoden ympäri.”

Minkälaisia taideteoksia galleriassa nähdäänkään? Ihan vielä ei ole valmista.

Ennen kuin kapuamme takaisin katutasolle ja siitä yläkertaan, on tärkeän huomion paikka: kerrosten välillä pääsee liikkumaan myös hissillä.

”Hissin rakentaminen takasi funkkistalon esteettömyyden. Taloon johtaa tietysti myös luiska, jotta pyörätuolilla on helppo kulkea.”

Yläkerrassa on avoin ja korkea sali, jossa on ylöspäin viettävä katto. Nieminen toteaa, että akustiikan pitäisi olla kohdillaan. Shigeru Kawai -flyygeli on vielä tovin vailla soittajaa ja satapäistä yleisöä.

”Tämä on lempitilani tässä talossa. Odotan kovasti, että pääsen nauttimaan täällä vaikka modernista klassisesta musiikista.”

Kierroksemme on lopuillaan, mutta portaikko näyttää jatkuvan. Onko talossa ullakko?

”Nuo portaat eivät vie minnekään. Vintti oli niin matala, että purimme sen ja saimme näin korkeutta konserttisaliin.”

Tämä tila täyttyy musiikista. Kirsi-Marja Nieminen odottaa jo konserttitoiminnan alkamista. Niemisen mukaan sali muuntuu tarvittaessa myös kokous- tai juhlatilaksi.

Niemisten omistama Partnos Oy osti funkkistalon vuonna 2016. Mittavat kunnostustyöt aloitettiin viime vuoden tammikuussa.

Yllätyksittä vanhan talon remontti ei ole sujunut.

”Jos vertaan tätä ja Tyrvään pappilan kunnostamista, niin täällä sisustushaasteet ovat olleet huomattavasti pienempiä, mutta teknisiä ja rakenteellisia pulmia on ollut enemmän.”

Kellarikerros ei ollut ainoa paikka, jossa kosteus oli päässyt tekemään tuhojaan. Sisäilmaongelmien lähteeksi paljastui välipohjien paikalleen jätetty betonilaudoitus, joka oli osittain betonin sisällä.

”Talossa oli joskus ollut tulipalo, laudat olivat kastuneet ja mädäntyneet. Lopulta päädyimme pudottamaan välipohjat alas. Kaikki tehtiin uusiksi”, Kirsi-Marja Nieminen huokaa.

Niemiset ovat viime vuosina pistäneet töpinäksi. Tyrvään pappila on tapahtumien talo, joka on saanut kiitosta niin tunnelmallisesta miljööstä puutarhoineen kuin ravintolapalveluistaan. Mattilan ratsutila Kärppälässä tarjoaa majoitusta ja hevosiin liittyviä elämyksiä. Funkkistalon kohdalla suunnitelmissa oli myös huoneistohotelli, mutta siitä ajatuksesta on nyt luovuttu.

Kirsi-Marja sanoo funkkistalon täydentävän tällaisenaan parhaiten kokonaisuutta, jonka rakentamiseen heitä motivoi kotiseuturakkaus ja into paikkakunnan vetovoiman lisäämiseen.

”Ja kai sitä pitää olla todella hurahtanut vanhoihin taloihin, kun toistuvasti ryhtyy tällaisiin projekteihin”, hän nauraa.

Tilaa vaikkapa musiikille.
Art deco -tyylinen tapetti sopii funkkistalon kahvilaan.
Kahvilasta kellariin.
Marttilankadulle vievän uuden sisäänkäynnin edessä oli ennen remonttia suihkutila. Eipä ole enää.
Funkkistalo on yksi kirjakorttelin helmistä.