Minne posti katoaa? – Olisiko pääjohtajan palkkaa korotettava, kysyy näppejään nuoleva asiakas

Jatkuvasti tekstaripalstalla on tarinaa postilähetysten viipymisistä. Pari viikkoa oli minullekin osoitettu onnittelulähetys matkalla lähipitäjästä lähetettynä. Siitä ei ollut suurta harmia.

Lähetin 3.5.2018 päivätyn kirjeen henkilökohtaisesti postin (K-Supermarket Lautturi) kautta Oikeusrekisterikeskukseen Hämeenlinnaan, jonne olen samalla oikealla osoitteella aikaisemminkin toimittanut asiakirjoja. Panoksena oli 20 000 euron palautustodiste alkuperäisenä ja pyydettynä. 24.8.2020 kirje ei ollut perillä.

Asian käsittely oli päättynyt, ja todettiin kirjelmässä, että en ollut lähettänyt aikamäärään mennessä pyydettyä selvitystä. Soitin ja kerroin vastanneelle tuomarille totuuden. Jäljellä on kanne valtiota vastaan.

Perään kysymättä luotin kirjeen perille menoon. Yllätys, harmi ja taloudellinen tappio oli melkoinen. Minulla ei ole voimavaroja taisteluun, joka kestää kenties vuosikausia. Päätöksen tultua olisin jo tuhkana tuulessa?

Tähän on tultu ns. oikeusvaltiossa, johon ei voi luottaa ainakaan postin kannossa. Käsittämätöntä, ettei postin surkealle kululle ole tehty julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella mitään. Kansanedustajat on valittu hoitamaan kansan asioita. Tässä olisi sarkaa perattavaksi ja nopeasti; tutkinta käyntiin!

On vain menty entistä huonompaan jamaan. Olisikohan pääjohtajan palkkaa korotettava, kysyy näppejään nuoleva postin asiakas.

Timo Kouttu Huittinen

Jätä kommentti