Talvehtimaan jääneet sinisorsat kyyhöttävät apeana jään reunamalla, sillä äkisti tulleet pakkaset estävät niiden pääsyn rantaan ja linnuista pitävien kansalaisten ruokittavaksi, jotka jo kesällä ovat ruokkineet sorsia leipäpaloin. Sinisorsilla on kylmä ja nälkä, eikä kukaan tule, ja auta niitä.
Saako sorsia ja lintuja ruokkia kesällä? Ei saa, sillä luontoasiantuntijat suosittelevat, että lintuja ruokitaan vain talvisin, koska linnut löytävät luonnosta ravintonsa, ja kesällä ja lämpimässä taudit leviävät ruokapaikoilla herkästi. Kesällä tarjottu ravinto haittaa pikkulintujen poikasten kasvua, sillä siementen ja talin ravintosisältö on erilainen kuin poikasten luontainen hyönteisravinto. Siksi myös vesilintujen ja niiden poikasten leipäruokintaakin pitää kesäaikaan välttää, koska yksipuolinen ja sopimaton ravinto aiheuttaa poikasille parantumattomia ja lentämisen estäviä siipien luuston kehitysvaurioita.
Vesilintujen kesäruokinta houkuttelee helposti paikalle yöaikaan liikkuvia rottia, kun sorsille heitettyä ruokaa jää lojumaan ruokintapaikkojen reunamille(kin). Pelätyt rotat syövät ihmisen ympäristöön tiputtamia ruokajämiä sekä omakotialueilla maahan puista pudonneiden luumujen ja omenien antia, jotka pitää korjata heti pois.
Väärin hoidetut kompostit tai pihoille kerrytetty roina ovat rotille aarreaittoja, joita rotat hyödyntävät. Rottien lottovoittona ruokaa valuu viemäreihin, joissa nuo jyrsivät usein asustavat.
Linnut tottuvat ruoka-apuun
Kun maa jäätyy tai peittyy lumeen, tai marraskuu koittaa, on sopiva aika aloittaa lintujen talviruokinta. Sinitiaisen ja mustarastaan ilmaantuminen pihapiiriin kertoo usein siitä, että ravinto alkaa olla luonnossa vähissä.
Ruokintapaikka on hyvä sijoittaa vähintään kymmenen metrin päästä rakennuksista, sillä linnut säikähtävät helposti ja voivat hädissään törmätä rakennusten ikkunoihin, koska erehtyvät luulemaan ikkunapinnan heijastuksia metsäksi. Ikkunat olisi hyvä varustaa sälekaihtimilla tai rullaverhoilla, jotka pidetään osittain suljettuina. Ruokintapaikan lähistöllä olisi myös hyvä olla tuuheita havupuita, pensaita tai pensasaitaa, jotka antavat linnuille suojaa pedoilta ja viimalta.
Aloitettua pikkulintujenkin talviruokintaa pitää jatkaa yhtäjaksoisesti kevääseen asti, kesämökeilläkin, sillä satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua. Pieneltä ruokapaikalta ruoka loppuu nopeasti, ja linnut menehtyvät, varsinkin pakkasilla ja harvaan asutuilla alueilla, jos lähistöllä ei ole toista ruokintapaikkaa, koska linnut ovat tottuneet ihmisen tarjoamaan ruoka-apuun, sen taka talvenkin yllättäessä.
Suositeltavaa on käyttää ruokinta-automaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan, kun linnut istuvat kourun reunalla, jonka päällä oleva lumilippa estää ruokaa kastumasta. Käytettäessä automaattia, jonka säiliö on suuri, ei ruokaa tarvitse olla koko ajan lisäämässä. Monissa tarjolla olevissa ruokinta-automaateissa on useita astinlautoja, ja ruokamaattia pystyy tällöin käyttämään useampi lintu, samanaikaisesti.
Rasvasiementankojen ja talipallojen verkot pitää poistaa, koska pikkulinnun jalka takertuu niihin helposti, ja lintu loukkaa jalkansa jopa pysyvästi. Verkko on ollut myös surmanloukku monille linnuille, verkkoon pahoin takerruttuaan. Verkottomille talipalloille ja -pötkylöille löytyy kaupoista muovisia ja metallisia verkkohäkkejä, jotka voi ja kannattaa kiinnittää vahvalla metallilangalla tai ketjulla ruokintapaikalle, varsinkin silloin, josko ruokapaikan läheisyydessä liikkuu tai asustaa oravia.
Ruokinta-automaattien isona etuna on myös se, että niistä maahan valuva siemenmäärä, on niin vähäinen, ettei se houkuttele paikalle rottia, jotka muutoinkin tarvitsevat joka päivä veden välitöntä läheisyyttä, selvitäkseen hengissä, ja kun vielä tarjoaa linnulle niille kuorettomia auringonkukan siemeniä, ei pikkulintujen energiaa kulu turhaan kuorien auki hakkaamiseen, lyhyinä ja kylminä talvipäivinä.
Ruokintapaikka pitää muutoinkin pitää puhtaana maahan tippuvista jyvistäkin, etteivät linnut syö maasta likaantuneita siemeniä, ja sairastu, eikä minkäänmoista rottavaaraakaan silloin ole, kun rotat eivät puissakaan kiipeile.
Sastamalan Takahikiän isot kuuset ovat poissa
Tutkimusten mukaan viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana ilmasto on lämmennyt selvästi. Vanhat metsät ovat hävinneet, ja täällä, Sastamalan Takahikiän keskustan isot kuuset kaatuneet, ihmisen toimesta. Moni lintulaji on yhä uhanalaisempi, kun luonto on muuttunut.
Asiantuntijoiden toteamaa: Ihmisen aikaansaamat muutokset ovat olleet nopeita ja laajoja, mikä jättää linnuille niukasti vaihtoehtoja. Niiden täytyy sopeutua, etsiä uusia elinalueita tai hiipua hiljalleen pois. Näiden prosessien ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää niin luonnon kuin meidän itsemme kannalta. Sillä se, mitä tapahtuu linnuille, tapahtuu hiljalleen myös muulle luonnolle ja lopulta meille ihmisillekin.
Juttu ja kuvat: Katri Mäkinen
