Maatalouslomittaja tarvitsee sekä eläin- että ihmistuntemusta – ”Ala valitsi minut”, sanoo Sanna Korkeasalo

Uutta kuiviketta lehmille. Maatalouslomittaja Sanna Korkeasalon työ on monipuolista. Haastattelupäivänä hän työskenteli Tannin tilalla Sastamalan Stormissa.

Aamulypsy. Rehujen jakaminen pienkuormaajalla. Vasikoiden juottoautomaatin puhdistus. Raksujen jakaminen nuorisolle. Lannan pois kolaaminen ja turpeen lisääminen lehmien alle kuivikkeeksi.

Maatalouslomittaja Sanna Korkeasalolla on riittänyt puuhaa Tannin tilalla Sastamalan Stormissa. Nyt kello käy kymmentä, aamun työt on tehty.

”Kohta voikin lähteä kotiin vähäksi aikaa. Neljän maissa pitäisi tulla takaisin aloittelemaan iltalypsyä, siinä menee muutama tunti”, Korkesalo kertaa.

Hän on työskennellyt maatalouslomittajana Sastamalan kaupungilla 2,5 vuoden ajan, jolloin muutti paikkakunnalle Vimpelistä.

”Sieltä ehti kertyä paljon kokemusta, työskentelin muun muassa seitsemän vuotta karjanhoitajana isolla kolmen robotin tilalla. Sen takia robottihommat ovat mieleisiä. Jonkin verran olen työskennellyt sikatiloilla, mutta lehmät ja kutut ovat tutumpia.”

Maatalouslomittajan työ ei ollut Korkeasalon lapsuuden haave, vaikka hän onkin aina pitänyt eläimistä.

”Ala valitsi minut. Meiltä kotoa laitettiin lehmät pois kun olin 9-vuotias, ja sen jälkeen äitiäni kysyttiin maatalouslomittajaksi. Hän houkutteli minutkin kokeilemaan ja sillä tiellä ollaan.”

Korkeasalo opiskeli työn ohessa itselleen karjatalouden ammattitutkinnon. Sastamalasta hän sai työpaikan heti, kun otti yhteyttä lomituspalveluihin ja kysyi työllistymisen mahdollisuudesta. Nyt Korkeasalo tekee omasta halustaan 80-prosenttista työaikaa.

Raksuja nuorisolle, Sanna Korkeasalo tuumaa.

”Kamppeet niskaan ja menoksi”

Sanna Korkeasalo kertoo työskentelevänsä pääosin samoilla tiloilla. Työvuorolistalla vuorottelee keskimäärin kahdeksan tuttua paikkaa. Pisin matka työmaalle on 42 kilometriä.

”Sen kun ajaa neljä kertaa päivässä edestakaisin, tietää istuneensa autossa. Maatalouslomittajien työhyvinvointia tutkittaessa isoin haittapuoli työssä onkin juuri autoilu. Itseä helpottaa, kun laitan musiikin täysille tai puhun puhelimessa.”

Maatalouslomittajan työvuoro alkaa pääsääntöisesti aamukuudelta. Jos ajomatkaa työmaalle on rapiat neljäkymmentä kilometriä, pirisee Korkeasalon herätyskello puoli viiden jälkeen.

”Kamppeet niskaan ja menoksi, ei siinä ihmeellisiä aamutoimia siihen aikaan tehdä”, nainen naurahtaa.

Korkeasalo on kolmen lapsen äiti. Vanhimmat käyvät yläastetta, nuorin on eskarissa. Kun aamun työt on tehty, hän hakee kuopuksen kotiin ja ehtii viettää tämän kanssa aikaa ennen kuin iltavuoro kutsuu.

”Siinä vaiheessa päivätöissä käyvä mies tulee kotiin ja se on läpystä vaihto. Ei tätä työtä olisi mahdollista tehdä, jos tukiverkosto ei olisi kunnossa.”

Myös koneet käyvät lomittajalle tutuiksi.

Eläimet eivät tiedä onko arki vai pyhä

Parasta maatalouslomittajan työssä ovat vaihtelevuus ja tietenkin eläimet. Niitä Korkeasalon tulee ikävä, jos välissä on pitkä tauko. Lomittajan työ on myös vastuullista.

”Olen vastuussa yrittäjän elinkeinosta. Jos lehmä sairastuu, en voi jättää sitä yksin oman onnensa nojaan, vaan on huolehdittava että se saa asianmukaista hoitoa.”

Maatalouslomittajaa sitoo vaitiolovelvollisuus, eikä tilan asioista ole lupa mennä puhumaan eteenpäin. Sanna Korkeasalo tietää kokemuksesta, että lomittajaa voi olla työmaalla vastassa minkälainen tilanne tahansa.

”Käynnissä voi olla avioeroprosessi tai taloudellinen tilanne on huono. Tarvitaan tässä eläinten lisäksi myös ihmistuntemusta.”

Epäasiallista käytöstä Korkeasalo on kuitenkaan harvoin kohdannut, ja sanoo pitävänsä arvokkaana sitä, että tulee hyvin opastetuksi maatalousyrittäjien toimesta. Kerran hän on joutunut tekemään eläinsuojeluilmoituksen näkemästään, mutta se tapahtui jo Vimpelin aikoina.

Eläimet eivät tiedä onko arki vai pyhä, navetassa tarvitaan käsipareja joka päivä. Sanna Korkeasaloa epäsäännöllinen työ ei haittaa.

”Muutama viikko sitten vietin joulunpyhät töissä. Kuuntelin joululauluja ja tauolla tarjottiin joulutorttuja. Kyllä siinä ihan mukavasti joulutunnelmaan pääsi.”

Puhdistushommia maitohuoneessa.

Lomittajien määrä melko hyvä

Sastamalan kaupungilla on noin 140 kuukausipalkkaista maatalouslomittajaa. Tämän lisäksi työllistetään tuntipalkkaisia lomittajia ja ostetaan palveluita lomitusyrittäjiltä, kertoo lomitushallintopäällikkö Raili Puro.

Lomitettavia tiloja koko Sastamalan alueella on noin 500, ja niistä noin 50 hoitaa lomitukset itse.

”Suurimmalla osalla tiloista lomitukset hoitaa siis kunnan maatalouslomittaja. Tällä hetkellä lomittajien määrä on melko hyvä. Joskus tulee lomitusvarauksia enemmän kuin meillä on vakinaista henkilöstöä, ja silloin palkataan tuntilomittajia tai käytetään ostopalveluyrittäjiä.”

Puron mukaan ostopalvelulomittajien määrä kilpailutettiin juuri, ja heitä on alueella kolmisenkymmentä turvaamassa palvelun saatavuutta.

Sastamala aloitti vuoden alussa lomituspalveluiden järjestämisen lähes koko Pirkanmaan alueelle. Puron mukaan lomitusalueiden yhdistämistä valmisteltiin vuoden verran. Hän kertoo, että uudistuksen tavoitteena on luoda uusia, hyviä toimintamalleja, joiden avulla varmistetaan lomituspalveluiden tuotanto.

”Lähes koko maakunnan kattavan alueen resurssien turvin pystytään paremmin varmistamaan lomittajien saatavuus tulevaisuudessa.”

Konkreettinen yhdistymisen tuoma muutos toiminnassa on yhteistyösuunnitelma. Sellainen laaditaan kaikille kotieläintiloille yhteistyössä lomahallinnon ja tilan väen kesken.

”Suunnitelman avulla lisätään avointa vuoropuhelua ja asiakaskeskeistä toimintatapaa.”

Toinen muutos tapahtuu, kun lomituspalveluiden toimisto siirtyy Mouhijärveltä Vammalan keskustan Virastotalolle.

”Mouhijärvelle ei jää enää toimintoja. Lempäälässä ja Virroilla on joka maanantai sivuvastaanotto.”

Poimintoja