Luonteva juttu. Haave. Päämäärä niin kauan kuin muistan.
Näin kuvailee ammatinvalintaansa kiikkalainen Salla Seppä. Hän valmistui viime keväänä maatalousyrittäjäksi Sasky koulutuskuntayhtymän Kokemäen toimipisteestä, ja kuluvan vuoden aikana Sallan kotitilasta, Jokisivulla sijaitsevasta Kittilän tilasta on tarkoitus muodostaa maatalousyhtymä.
Sen myötä 19-vuotiaasta Sallasta tulee sikatilan omistaja.
”Eläke on tapissa, nyt on hyvä aika siirtää vastuuta seuraavalle sukupolvelle”, naurahtaa Sallan isä Juha Seppä.
Isännän mukaan Kittilän tila on vanha. Ensimmäiset merkinnät kirkonkirjoista löytyvät vähintään 1700-luvulta. Juha Sepän hoteissa tila on ollut kohta 40 vuotta.
Kittilän tilan sikala on niin kutsuttu yhdistelmäsikala eli tilan emakot porsitetaan itse ja porsaat syntyvät ja kasvavat Jokisivulla teuraskypsiksi saakka. Isän ja tyttären mukaan sikala on pieni; eläinten määrä vaihtelee, mutta keskimäärin niitä on 300-400.
Lisäksi omia peltoja on 60 hehtaaria ja vuokralla olevia 100 hehtaaria. Metsää on parin sadan hehtaarin edestä.
Siat keplottelivat itsensä toimistoon
Salla Seppä on paiskinut hommia isänsä rinnalla koko ikänsä. Hän muistaa olleensa jo pikkutyttönä porsaita hoitamassa. Tälläkin hetkellä tilan työt hoidetaan yhdessä.
”Toinen ruokkii, toinen kuivittaa. Perustyöpäivää ei ole. Viimeksi eilen ajattelin, että pääsen kotiin puolen päivän jälkeen, mutta olinkin siellä vasta kuudelta.”
Syypäitä päivän pitenemiseen olivat nokkelat lihasiat, joiden onnistui jotenkin keplotella ulos karsinassaan.
”Löysin siat toimistosta, missä ne olivat pureskelleet sikalakirjan. Siihen oli merkitty kaikki sikalassa tapahtuvat asiat. Nyt pitää vähän arvailla”, Salla naurahtaa.
Nuori maatalousyrittäjä muistuttaa sikojen olevan viisaita ja hauskoja eläimiä. Yhden emakon Salla kertoo nousevan aina ruokintahetkellä takajaloilleen karsinan runkoa vasten.
”Se on kuin koira ja kerjää lisää. Ja aika usein saakin. Eläinten hyvinvointi on minulle tärkeää.”
Isän antama esimerkki kullanarvoinen
Kittilän tilan sikalaa laajennettiin viime vuonna. Se mahdollisti eläinmäärän hienoisen kasvattamisen, mutta antoi myös kaivattua lisätilaa. Salla kehuu isänsä viime vuosina tekemiä ratkaisuja. Niiden ansiosta tyttären on helpompi ottaa vastuuta sukutilasta.
”Olosuhteita on nykyaikaistettu ja koneita uusittu. Sen vuoksi minun ei tarvitse tehdä suuria investointeja ainakaan heti.”
Suunnitelmia nuorella yrittäjällä kyllä on. Salla kaavailee rakennuttavansa sioille pihaton, jossa ne pääsisivät kesäaikaan rodunomaisesti tonkimaan maata.
”Toinen, pidemmän aikavälin tavoite on, että pystyisin jossain vaiheessa palkkaamaan tilalle ulkopuolista työvoimaa.”
Toisesta käsiparista on apua fyysisissä hommissa. Pienikokoiselle naiselle osa tilan töistä, kuten jauhokärryjen lykkiminen tai sikojen ajaminen, voivat olla raskaita, vaikka sitkeydellä usein pötkiikin pitkälle.
Isänsä antamaa esimerkkiä tilan hoidosta Salla pitää kullanarvoisena.
”Hän on hoitanut aina kaikki työt yksin, eikä silti koskaan hermostu mihinkään. Välillä mietityttää, miten onnistun pitämään hommat yhtä hyvin hanskassa.”
Yhteistyö kaksikon välillä on aina sujunut. Samanlainen huumori yhdistää, eikä Salla muista että kumpikaan olisi koskaan hermostunut toiseen kunnolla.
Ei koskaan muita haaveita
Vaikka Salla Seppä kuinka pohtii, ei hän muista koskaan haikailleensa muuta työpaikkaa kuin oman tilan hommat.
Yläasteen tet-jaksoilla hän kävi kokeilemassa hoitoalaa ja suurtalouskeittiön töitä, Kokemäellä opiskellessa yksi harjoittelu toteutui maatalouskaupassa. Mikään ei kuitenkaan sytyttänyt niin kuin kuin tilanhoito.
”Mikään ei ole minun juttuni samalla tavalla kuin tämä. Parasta on, kun saa itse päättää ja olla oman itsensä herra. Maatalousyrittäjänä ei koskaan ole valmis, vaan aina oppii uutta. Iso ilon tuoja ovat myös eläimet. Vaikka olisi kuinka huono päivä, sikalassa mieli muuttuu aina paremmaksi.”
