Monet tuntuvat unohtaneen, että perustuslakiimme on kirjattu seuraavasti (10 §): “Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.”
Kotirauha ymmärtääkseni tarkoittaa, että kotona saa olla rauhassa. Jos kotona ei saa olla rauhassa, kotirauhaa on rikottu, ja jos sen rikkomisella on yhteiskunnan siunaus, on kyseinen perustuslain kohta korkeintaan huono vitsi. Mikäli perustuslaki sisältää vitsejä, sitä ei varmaan kannata ottaa vakavasti muiltakaan osin.
Kuuroille tiedoksi, että normaalikuuloisten kotirauhaa häiritään maassamme äänekkäillä moottoriajoneuvoilla, joista useimmat ovat viritettyjä tai muutoin romuiksi käsiteltyjä. Monet ovat kuitenkin jo tehtaalta lähtiessä ympäristörikoksentekovälineitä. Siinä tapauksessa, että varsinaisessa ajokissa ei ole vikaa, voidaan ongelma korjata asentamalla äänentoistolaitteet, joiden pääasiallinen tarkoitus on levittää ympäristöön matalataajuista melua. Siltä suojautuminen on erityisen vaikeaa, mikä kaiketi tuottaa meluajalle niin monenlaisia tyydytyksen muotoja, että hän on niiden vuoksi valmis vaarantamaan omankin kuuloaistinsa.
Useimmiten riittää kuitenkin pakoputken vaihto äänekkäämpään, äänenvaimentimien poisto ja muu kiva pikku viilailu ja rassailu. Usein häiriköinnistä syytetään aivan oikein nuoria, mutta viehtymys erilaisiin mölytoosiin lienee läpäissyt ikään ja asemaan katsomatta kaikki kansankerrokset lukuun ottamatta niitä, jotka vielä 2020-luvulla viitsivät ottaa huomioon muut ihmiset ja ympäristön.
Kuten todettu, tällä toiminnalla on yhteiskunnan hyväksyntä. Jos yli sadan desibelin mopolla on ihan kiva päristellä poliisiauton perässä tai jos voi huoletta keulia crossipyörällä pitkin Puistokatua keskellä päivää, ei häirikön tarvitse pelätä sen enempää kiinnijäämistä kuin sanktioitakaan. Auto, joka on pakoputkea peukaloimalla tehty jymiseväksi naapurinkidutusvälineeksi, menee katsastuksesta heittämällä läpi samoin kuin elvistelyauto, joka herättää käyttäjässään kaikkivoivan olon peräti neljällä pakoputkellaan.
Dialogipoliisimme osallistuminen meluasioihin muutoin kuin turvaamalla mopomiittien sujuvuutta on siis tunnetun mitätön. Päänsilittelyyn kyllä riittää resursseja. Asioihin ei tule muutosta myöskään ottamalla suoraan yhteyttä maamme päättäjäoletettuihin. Tähän on syynä heidän oma kyvyttömyytensä ja munattomuutensa, mutta myös se, ettei maamme asioista enää nykyään päätetä Suomessa.
Toistuvista yhteydenotoista huolimatta maassamme toimiva ympäristöpuolueena itseään pitävä kannabiskerho ei saa puolustettua ihmisten kotirauhaa sen enempää oppositiosta kuin hallituksestakaan, ja muilta puolueilta voi tuskin odottaa senkään vertaa. Korkeintaan kansalaispalaute ohjataan sisäministeriön poliisiosastolle, jonka virkamies sitten toistaa kirjoittajalle hänen itsensä kuvaileman tilanteen, ikään kuin oman kirjoituksen sisältö olisi jo päässyt unohtumaan.
Pyydän saada mitä kohteliaimmin huomauttaa, että mikäli ajoneuvo on tarkoitettu liikkumiseen paikasta toiseen, se toimii tässä tarkoituksessa aivan mainiosti myös hiljaisena. Jos se kuitenkin on ensisijaisesti lelu, egonjatke, anatomisia puutteita kompensoiva fallossymboli tai kiusanteon väline, kuten usein on, asia on tietysti aivan toinen. Koska ei voi kuvitella, että hiljainen ajoneuvo loukkaisi kenenkään oikeuksia, on sen muuttaminen melulähteeksi silkkaa haitantekoa. Siispä näin tekevät ja sitä suvaitsevat ovat haittaihmisiä.
Metelöinti autoilla, mopoilla ynnä muilla on yleisönosastojen ja keskustelupalstojen kestoaihe vuosikymmenestä toiseen – ja tulee näillä näkymin myös olemaan. Luulisi jonkun päättäjäksi valitun joskus lukeneen edes yhden tällaisen kirjoituksen, ja jos asialle olisi ollut jotakin kiinnostusta tehdä jotakin, se olisi hoidettu jo pois päiväjärjestyksestä. Puuttuuko siis halu, kyky vai molemmat? Melusta kärsivä arvelee viimeistä vaihtoehtoa ja jatkaa sydän- ja verisuonitautien kehittelyä ja sairaslomailua. Tämäkö sitten palvelee yhteiskunnan kokonaisetua?
Niinpä elämä maassamme jatkuu kurittomien nulikoiden ja muiden mölyapinoiden ehdoilla. Jos melulta ei pysty itse suojautumaan, kukaan muukaan ei tule siltä suojaamaan. Suojautumistoimenpiteet voivat sitten saada introverttejä tai ekstroverttejä muotoja persoonasta riippuen.
Tätä taustaa vasten tuntuu irvokkaalta lukea vastuullisenkin journalismin piirissä julkaistuja juttuja, joissa kehotetaan nukkumaan hyvin ja poistamaan unta häiritsevät tekijät. Vastuu ja velvollisuus on kärsijällä. Yhteiskunta turvaa meluajien täydet oikeudet puuttumattomuudella ja olemattomilla sanktioilla. Silti pitäisi kuulemma maksaa veroja ja käydä äänestämässä. Välinpitämättömyys synnyttää välinpitämättömyyttä, joten nykymeno tuskin on omiaan ylläpitämään rakentavaa suhtautumista yhteiskuntaan.
Korvasieni
