Taannoin tässä lehdessä lukija puuttui melusaasteeseen. Se on valitettavainen totuus, ettei nykyisin sen paremmin poliisi kuin katsastusmieskään puutu puuttuviin äänenvaimentimiin.
Istuissani parvekkeella suviehtoolla kahvekupin ja Eino Leinon kanssa, saan tämän tästä sydämentykytystä. Rikkonaisen “jototakorollan” loppuun ajettu moottori ulvoo mekaanista kuolemaa. Jytke kuuluu kaukaa ja asfaltti tärisee. Minuutin päästä tulee näkösälle katsastamaton autonraato, kortiton kuski ja tyytentäysin holtiton, hallitsematon kaahausesitys.
Ylipäätään liikenne on Vammalassa täysin käsittämätöntä. Suojateillä on hengenvaarallista. Ei puhettakaan hiljentämisestä, vaan kaasupedaali pohjaan, jos joku minunlaiseni vanha kurppa yrittää yli kadun. Edes punainen valo ei ole estona näille kimiräikkösille.
Näin kun taas kitistä saan, niin kristittynä ihmisenä sanon jotain kaunistakin. Kaupunkimme prätkäjätkille ja -mimmeille suuri hatunnosto. Aina kun suojatielle pyrin, niin kyllä oikea motoristi nätisti hidastaa ja antaa vanhalle aikaa. Kiva on heilauttaa tassua ja moikata, niin kuin te nuoret sanotte.
Toivon, että Vammalan pieni poliisitalo saisi lisäresursseja liikenteen valvontaan.
Lopuksi – kiitos kaikille huomaavaisille tielläliikkujille.
Petteri Virtanen
sulkakynämies
