Sumuinen syysaamu valtatiellä 12. Hannu Mustalahti ajaa hyvää, nopeusrajoituksen mukaista vauhtia kohti määränpäätään. Pelloille leivittäytyvä usva mietityttää, näkyvyys on huono. Sitten tapahtuu jotakin yllättävää. Takaa kiihdyttää ohi valkoinen Fiesta, joka sukeltaa uhkarohkeasti sumuun. Vastaan tulee auto.

Mustalahden sydän hakkaa, hän on varma, että kohta silmien edessä rysähtää. Fiesta ehtii juuri ja juuri kääntyä omalle kaistalleen.

”Se oli todella hilkulla. Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Eikö kuljettaja ymmärtänyt millaisen riskin otti lähtiessään niissä olosuhteissa ohittamaan?” Mustalahti pohtii.

Tilanne sai linja-autonkuljettajana ja liikenneopettajana työskentelevän Mustalahden ottamaan yhteyttä Alueviestiin.

”Ajelen valtateillä tai Vammalan keskustassa, näen saman ilmiön. Kiire on mennyt ihmisillä ihon alle”, Mustalahti sanoo.

Kiire näkyy niin ylinopeutena isommilla teillä ja keskustassa kuin liian kovana tilannenopeutena esimerkiksi risteysalueilla ja kiertoliittymiin ajattaessa.

”Mistä kiire alkaa ja miksi se pysyy joillakin koko päivän?” Mustalahti pohtii. ”Eivätkö ihmiset osaa enää aikatauluttaa elämäänsä?”

Välinpitämättömyys ja liiallinen luottamus omiin ajotaitoihin voi myös vaikuttaa riskien ottamisen taustalla. Mustalahti toteaa, että liikenteessä kukaan on harvoin yksin. Oma huono käyttäytyminen luo vaaratilanteita muille ja on siksi vastuutonta.

Aina joku takapuskurissa kiinni

Vaaralliset ohitukset ja ylinopeudet ovat Mustalahden mielestä törttöilyä pahimmasta päästä. Vammalan keskustassa ja sen tuntumassa silmään osuu usein kaikenlaista muutakin kummaa.

”Ei pysähdytä stop-merkille, vilkun käyttö tuntuu myös olevan hakusessa, kaista-ajo on epämääräistä, ei kunnioiteta jalankulkijoita tai pyöräilijöitä”, Mustalahti luettelee.

Hyvä olisi ottaa myös riittävästi etäisyyttä toisiin autoilijoihin, eli huomioida riittävät turvavälit.

”Varsinkin keskustassa on usein joku kiireinen takapuskurissa kiinni.”

Mustalahti kertoo miettineensä mikä on liikkuvan poliisin, eli valtakunnallisen liikennevalvontaan erikoistuneen poliisiyksikön, lakkauttamisen vaikutus kokonaisuuteen ja liikennekulttuurin muutoksiin.

”Koulujen alkaessa voi nähdä poliisiauton päivystävän koulun liepeillä. Silloin on rauhallisempaa, muutoin koulujen lähellä on meno välillä kuin villissä lännessä.”

Aikuisilta huonoa esimerkkiä

Liikenneturvan mukaan 15–24-vuotiaat nuoret ovat yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa. Nuoria on väestöstä vain noin 11 prosenttia, mutta lähes joka kolmas tieliikenteessä vahingoittunut on nuori.
Mustalahti opettaa myös mopoauton rattiin tai kevytmoottoripyörän selkään mieliviä. Hän ei halua kritisoida nuorison asenteita, vaan totea suurimman osan nuorista suhtautuvan liikennesääntöihin niin kuin pitääkin.

”Väittäisin, että varsinkin auton ratissa olevista törttöilijöistä enemmistöllä on ollut ajolupa jo pidemmän aikaa.”

Aina ei liikennesääntöjen pilkuntarkka noudattaminenkaan auta. Jos kuljettaja pitää vain viimeiseen asti kiinni omasta oikeudestaan tehdä niin tai näin, on vaikea huomioida muita.

”Sanonta ’maltti on valttia liikenteessä’ pitää paikkansa. Olisi hienoa, jos jokainen voisi miettiä omaa liikennekäyttäytymistään. On turhauttavaa, jos me aikuiset saarnaamme lapsille ja nuorille liikennesäännöistä, mutta emme itse noudata niitä.”