“On se pieni tuo hiilijalanjälki lihasvoimin mennen” – Sulkakynämies kaivoi esiin vanhan punaisen potkukelkan, uskollisen kaverin

Potkukelkan kanssa voi vaikka ulkoiluttaa koiria jäällä. Arkistokuva. 

Pistinpäs tuossa polk-fillarin talviteloille, tässä iässä kun tahtoo tuo tasapaino olla sitä sun tätä ja liukkaat tuli kelitkin. Tallin perältä kaivoin esiin vanhan punaisen potkukelkan, uskollisen kaverin. Jo vainenkin pikku treenin jälkeen alkoi kelkka totella kulkijaansa.

Hauskahan se on potkutella omaan lähikauppaan. Pakkaslumi pöllyää ja nokanpäätä kipristää pirteästi. Ihan se tulee huviakin ajeltua. Muistot sukeltaa mieleen, miten mummon kanssa kaksin sukulaistaloon kilvan potkuteltiin kylästelemään.

Luontoihmisenä ajattelen, että on se pieni tuo hiilijalanjälki lihasvoimin mennen. Halpaa menoa ja kunto kohenee. Oi tätä talviliikunnan riemua! Niin moni vastaantulija jää jutustelemaan ja entisaikoja muistelemaan. Monet lapset ja nuoret ovat kovin kiinnostuneita, että mikä se tämä tämmöinen härveli oikein on. Potkukelkkaillessa ei kaupparepun viillekkeet hartioita paina ja saa paljon iloisia uusia ystävyyksiä.

Se kertomut varusmiespalveluksesta Kuopion potkukelkkapataljoonassa ei ole ihan täyttä totta, vaikka mukana olinkin, kai?

Potkaise mukaan ja heijastin hihaan!

Petteri Virtanen
Sulkakynämies

Jätä kommentti