Tyrvään räyhähenki riivasi Mustanojan torpan asukkaita – Kirjailija teki tutkimusmatkan mystisen paholaishahmon jäljille

Kirjan kuvitusta. Mustanoja 1930-luvulla. Alkuperäinen talo tien varresta paloi 1920-luvulla ja tilalle on rakennettu uusi päärakennus. Kaivo lienee vielä tuolloin sijainnut alkuperäisellä paikallaan. Alkuperäinen kuva: Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma 1932.

Räyhähenki, piru, aave, kummitus tai tyrvääläisittäin: röppä. Uskokaa tai epäilkää, mutta tosiasia on se, että mystinen paholaishahmo puhutti Sastamalan seudulla siinä määrin 1800-luvun alkupuolella, että tarinoita siitä kerrottiin vielä kauan sen jälkeen, kun asianosaiset olivat maan povessa.

Sastamalalaisjuurisen Kirsimarja Jalosen kirja Tyrvään räyhähengestä kertoo, miten Sammaljoella Mustanojan torpassa tapahtui uskomustarinoiden mukaan kummia. Taloon asettunut röppä vaikutti siellä asuneen perheen elämään vuosikymmenten ajan.

Tarinoiden mukaan kaikki sai alkunsa siitä, kun isäntä toi taloon ruumiin sormen Maarian hautausmaalta Turun lähistöltä.
Paikalliset kertoivat, että Mustanojan isäntä tai emäntä olisi luvannut ensimmäisen lapsensa pirulle, jos tämä vastineeksi antaisi heidän talonsa ja toimiensa menestyä.

Esikoistytär meni naimisiin, mutta aviomies kuoli pian jäätyään hevosen pillastuessa tervakuormansa alle. Puhuttiin, että Mustanojan Röppä oli muuttunut karhuksi ja pelästyttänyt hevosen.

Uskomusten mukaan röppä saattoi muuttaa muotoaan jonkin eläimen tai ihmisen hahmoon, joissain tarinoissa sen kerrottiin kieriskelleen säkkinä jaloissa.

Mustanojan Röppä aiheutti poltergeist-ilmiöitä, mellasti torpassa ja teki lukuisia tihutöitä. Pannukakut lensivät ilmassa, ja ruokaan se viskoi sammalta ja lehmänlantaa. Se saattoi levittää tuhkat uunista, ja talossa vierailleiden vaatekappaleita tiedettiin päätyneen taikinapunttuun. Kerran Röppä pisti silpuksi isännän paremmat kirkkohousut.

Röppää vastaan eivät tavallisen rahvaan voimat riittäneet, vaan paikallisia pappeja tarvittiin apuun manaamaan vihulaista pois Mustanojalta.

Tyrvääläisen räyhähengen todenperäisyyttä ja vaiheita Kirsimarja Jalonen jäljitti ja selvitti monista eri lähteistä kuten kansanperinteestä, kirkonarkistoista, museoista, paikallisilta ihmisiltä sekä tuomiokirjoista.

Kysyimme Jaloselta, miten Mustanojan Röppä sai hänet pauloihinsa ja millaisen matka kirjan tekeminen oli.

Mustanojan Röppä lienee vanhimpia tunnetuista pirutarinoista Suomessa. Kirsimarja Jalonen liikkui Röpän jäljillä niin arkistoissa kuin fyysisestikin. Kuva: Aino Siiroinen.

Miten tulit tarttuneeksi aiheeseen? Mikä Röppä-tarinoissa kiehtoi?

”Röppä-tarinat olivat ennestään tuttuja Pertti Virtarannan kirjoista, mutta kiinnostuin niistä enemmän, kun selvisi, että tapahtumat sijoittuvat esivanhempieni torppaan. Tapahtumista on aikaa jo lähes 200 vuotta, mutta halusin tutustua tarkemmin esivanhempieni elämään, koska siitä oli saatavissa tarinoiden kautta tietoa.”

Kuten kirjassakin toteat, suurmiehistä ja sodista löytyy kyllä tutkijalle aineistoa, mutta tavallisen tallaajan vaiheisiin on huomattavan hankala päästä kiinni. Miksi koit tärkeäksi yrittää haasteista huolimatta?

”Väestöstä suurin osa oli rahvasta, maaseudun väkeä. Halusin ymmärtää tavallisen kansan elämää ja sitä miten he elivät, mitä he tavoittelivat ja mikä oli heille tärkeää. Kristinusko oli vallitseva maailmankäsitys, mutta Röppä ei oikein siihen sopinut, tai se oli jollain tapaa aika räikeästi esillä. Halusin selvittää onko sen taustalla jotain todellisia tapahtumia, vai oliko Röppä sen ajan ihmisille vain viihdyttävä tarina.”

Mikä oli yllättävin asia, jonka kohtasit tutkimusmatkallasi?

”Se, että 1800-luvun alkuvuosikymmenien rahvaan elämästä löytyy tietoa niin vähän. Maailma on muuttunut niin radikaalisti, luku- ja kirjoitustaidon lisääntyminen on vaikuttanut kaikkeen kehitykseen. Vasta sen jälkeen tarinoita on osattu tallentaa.

Yksi yllättävimmistä asioista oli tarina rippikoulunuorista, jotka eivät pelänneet Mustanojan Röppää. Heistä ja tapauksen ajankohdasta löytyy merkintöjä kirkonarkistoista.

Yllätyin myös siitä, että pohdin tarinoita selittäviä syitä niin paljon. Kertomusten perusteella piti yrittää tulkita, mistä ne voisivat kertoa ja mikä niitä voisi nykytiedon valossa selittää.”

Mitä ajattelet yliluonnollisesta? Onko Mustanojan Röppä jollain tapaa aivan erityinen?

”Tartuin aiheeseen jossain määrin sillä asenteella, että kyseessä on jostain erikoisemmista tapahtumista syntynyt uskomustarina. En aluksi olettanut sen taustalla olevan mitään yliluonnollista. Sen ajan ihmiset tulkitsivat asioita toisin kuin nykyään ja pyrkivät selittämään niitä omista lähtökohdistaan. Röppään liittyvissä tarinoissa on monia kiinnostavia sävyjä, ne eivät perustuneet pelkästään kirkon oppiin paholaisesta.”

Miten kirjan tekeminen vaikutti siihen, miten näet entisen Tyrvään seudun? Entä mitä ajattelet omista juuristasi ja asuinpaikan merkityksestä ihmisen identiteetille?

”Tyrvään seudun rikas tarinaperinne on jollain tapaa omaleimainen. Olen kasvanut siihen ja vaikka aikuisikäni olen asunut Tampereella, se on seurannut mukana. Koen että se on sellainen osa identiteettiä ettei se juurikaan muutu, huolimatta siitä missä asuu.
Sukututkimus on myös tuonut mielenkiinnon lähialueita kohtaan, sukujuuria löytyy tuolta ajalta lisäksi Kiikasta, Huittisista ja Punkalaitumelta.
Vielä täytyy mainita se, että ilman Antero Wareliuksen Kertomusta Tyrvään Pitäjästä 1853 olisi ollut todella vaikea saada käsitystä 1800-luvun alun vuosikymmenien elämänmenosta.”

Kirsimarja Jalonen kertoo tutkimusmatkastaan Röpän jäljillä Tyrvääläisessä trykissä Vanhan kirjallisuuden päivillä lauantaina 2.7.

Jätä kommentti