Tiedätkö mitä ovat ne pienet mustat ötökät, joita taatusti saat yllesi, jos pukeudut keltaiseen? Tai miten kaunis voi olla papintappaja? Tai että leppäkerttu voi purra ja niitä on Suomessa peräti 64 eri lajia?

Ihmeellistä. Kun kuuntelee sastamalalaisen Markku Yli-Erkkilän havaintoja hyönteisten maailmasta, tulee vakuuttuneeksi siitä, että noihin kesäaikaan kaikkialla ympärillämme möngertäviin otuksiin kannattaa tutustua.

Yli-Erkkilän mielestä kovakuoriaiset ovat sen verran kiinnostavia eläviä, että ansaitsevat oman kirjan. Tieto- ja värityskirjan yhdistelmä on miehen yhdeksäs. Seitsemässä aiemmassa on kuvattu lintuja ja yhdessä päiväperhosia.

Maassamme on peräti 3700 kovakuoriaislajia. Kirjaan hän valikoi niistä 30.

”Usein ajatellaan, että ne kaikkein hienoimmat eläimet löytyvät tropiikista, mutta hienouksia löytyy täältäkin, kun vain katsoo. Vaikka olemme näin pohjoisessa, meillä on hienoja ötököitä.”

Eroon ötökkäpeloista

Värityskirja tarjoaa viihdykettä ja oppia. Se sisältää lajien väritysohjeet ja havainnollistaa kovakuoriaisten oikeat koot.

Esimerkiksi se keltaiseen hulluna oleva ötökkä on oikeasti niin pienenpieni, että on mukavaa nähdä se vähän suurempana kirjassa. Nyt tiedän, että kyseinen tuttavuus on rapsikuoriainen.

Papintappaja on kirjassa musta, mutta luonnossa metallinhohtoisen sininen, jos valo osuu siihen. Aivan kaikkea ihmeellistä ei siis kirjaan voi tallentaa.

Markku Yli-Erkkilä toivoo, että kirja voisi hälventää yleisesti ötököihin liittyviä ennakkoluuloja ja pelkoja. Kirjan kuvia värittämällä ja tekstejä lukemalla kovakuoriaiset tulevat tutuksi ja saavat nimet.

”Se voi innostaa etsimään ja tunnistamaan näitä eläimiä ulkona. Varmasti jokaisen lähiluonnossa niitä on.”

Kiiltomato ei ole mato

Kaikkia kirjan hyönteisiä on mahdollista nähdä Sastamalassa, Yli-Erkkilä uskoo. Eteläisimmätkin lajit voivat matkata tänne tuulen avittamana.

”Melkein kaikki olen löytänyt täältä, paitsi en onneksi perunoita tuhoavaa koloradonkuoriaista. Laitoin senkin kirjaan, koska se on hyvä tunnistaa. Jos sellaiseen törmää, pitää havainnosta ilmoittaa Ruokavirastoon.”

Mikä on kirjantekijän oma suosikkiötökkä?

”Sarvikuonokas on sykähdyttävä kovakuoriainen. Ja tietysti kiiltomato, koska se loistaa kesäyössä kuin led-valo”, hän vastaa.

Nimestään ja toukkamaisesta ulkonäöstään huolimatta kiiltomato on siis oikeasti kuoriainen, ei mikään mato.

Karkun evankelisen opiston lukiolinjalla biologiaa, maantietoa ja terveystietoa opettava Yli-Erkkilä on myös graafinen suunnittelija. Kirjantekijänä hän on tuottelias. Pelilliset seikkailukirjat saavat todennäköisesti loppuvuodesta jatkoa. Seuraavassa teoksessa ollaan loistoristeilijällä Itämerellä. Värityskirjoissa voisi olla kalojen vuoro.