Kuka olet?
”Olen Mikko Lahtinen, isäni puolen sukujen kautta ties kuinka monennen polven sastamalalainen. Olen myös valtio-opin yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa. Siellä olen opiskellut, opettanut ja tutkinut koko aikuisikäni eli vuosikymmeniä. Vuodesta 2000 olen asunut taloani keskellä Stormin kylää. Talossani on 20 000 kirjaa, joiden keskellä kirjoitan uusia kirjoja ja elän jokapäiväistä elämääni. Kirjojen ohella keskityn voimailuun salillani Pinkissä, kuten antiikin filosofit konsanaan.”
Olet kirjoittanut urasi aikana monenmoista kirjallisuutta. Sinulta julkaistiin hiljattain Kirja on pitkä ajatus -niminen opus. Mitä kirjasi nimi oikein meinaa?
”Kirjoissa ajatusta on mahdollista kehitellä pitempään ja perusteellisemmin kuin missään muussa kirjallisessa työssä. Kirja on pitkä ajatus myös siksi, että kirjassa jatkan muilta ihmisiltä ja aikakausilta kuulemiani ja lukemiani ajatuksia. Kirjani puolestaan voi toimia yhtenä alkuna lukijansa omille pitemmille ja lyhyemmille ajatuksille. Kirjat yhdistävät ihmisiä yli ajan ja paikan rajojen.”
Luit kaikki Kustannusliike Warelian julkaisemat kirjat. Kuinka monta kirjaa luit, kuinka kauan siihen meni ja oliko urakka miten vaativa?
”Luin Warelian siihenastiset 123 kirjaa viime maalis-kesäkuussa yliopistohommieni ohessa. Luen kirjoja monella tapaa. Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa lukemisen tapaa. Jotakin kirjaa voi lukea läpi elämän, toisesta nappaa vain yhden ajatuksen käyttöönsä. Lukemisessa ja itse kirjallisuudessa on innostavaa kummankin moninaisuus. Kukaan ei voi sanella, miten meidän tulisi lukea kirjoja.”
Warelia täytti juuri 20 vuotta. Kirjassasi on 20 esseetä, joissa seikkailet kustantamon julkaisujen maailmassa. Yllättikö tai hämmästyttikö joku asia?
”Hämmästyin sitä kuinka korkeatasoinen kustantamo meidän oma Wareliamme on. Tänä vuonna Warelia julkaisee peräti 24 kirjaa, tieto- ja kaunokirjallisuutta, runoutta ja suorasanaista. Warelia on vahvasti sastamalalainen kustantamo, mutta sen valtakunnallinen painoarvo on vuosi vuodelta, kirja kirjalta yhä suurempi.”
Olet tunnettu kulttuuripersoona ja kotikaupunkisi kirjakulttuurin vankkumaton puolestapuhuja. Miten kirjakaupunki Sastamalalla mielestäsi menee?
”Kirjani yhdessä esseessä väitän tarkoituksella provosoiden, että Sastamala on epäkaupunki ja esitän sen purkamista. Uudelleen perustetussa Vammalassa olisivat sitten mukana vain ne alueet ja kulmakunnat ihmisineen, jotka todella haluavat kuulua kaupunkiin. Sastamalalainen identiteetti on heikko. Tämä on syytä lausua ääneen, jotta keksisimme konstit yhteisen identiteettimme voimistamiseksi.
Toivoa selvästikin on nyt kun valtuusto lopulta päätti rakentaa hyvinvointikeskuksen uimahalleineen. Tehdään siitä Suomen paras lajissaan. Kun aikoinaan Tyrvään kirkko rakennettiin, ei siinäkään kursailtu, vaan tehtiin kerralla upea kaksitorninen Herran huone. Ja eihän meille pidä riittää sekään, että VaLePa olisi toiseksi paras suomalainen lentopalloseura. Haluamme parasta ja meistä on siihen! Sastamala on monessa mielessä vaurainta Suomea.
Erityisemmin kirjakaupunkina Sastamala on hieno paikka – Kirjakortteli, Vanhan kirjallisuuden päivät, Pukstaavin toiminta suomalaisen kirjallisuuden edistämiseksi sekä tietenkin myös Warelia. Mielestäni uuteen hyvinvointikeskukseen voisi tehdä tilat myös kirjastolle ja kirjallisen kulttuurin harrastamiselle sekä muulle hengen liikunnalle. ’Terve sielu terveessä ruumiissa’, voisi välkkyä Kirjakaupungin hyvinvointikeskuksen julkisivun suuressa valotaulussa.
Entä millaisena näet Warelian merkityksen kirja-Sastamalassa?
”Warelia on toimintaa ja luovuutta eli kirjallisuutta elävänä ja kehittyvänä sivistysvoimana. Warelia on solmukohta, jossa paikallinen ja valtakunnallinen kirjakulttuuri yhdistyvät. Warelia on huikea esimerkki siitä, kuinka sastamalalaisuus liittyy yleisemmin suomalaisuuteen. Kutsun tätä ”wareliaanisuudeksi”, sillä Antero Wareliushan oli väkevästi sekä kotiseutunsa Tyrvään että isänmaansa Suomen asialla.”
Millainen kirja on vielä tekemättä? Mistä kotipaikkakuntaasi liittyvästä haluaisit lukea?
”Aikeissani on ainakin kolme uutta kirjaa. Ensinnäkin teos suomalaisen kulttuurin ja kansalaisyhteiskunnan muodostumisesta merkittävän Valvoja-lehden valossa tarkasteltuna. Toiseksi kirja, jonka aiheena on jälleen oma Sastamalan seutumme. Kolmanneksi akateeminen tutkimus filosofian historiaan liittyen. Voi kylläkin käydä niin, että jokin muu aihe tempaisee mukaansa ja kirjoitankin siitä kirjan.
Haluaisin lukea mutta vielä enemmän itse kirjoittaa kulttuurihistoriallisen teoksen, jonka keskiössä olisivat Kokemäenjoen latvavedet Nokianvirralta Liekoveden maisemiin ja aina Keikyään voimalaitokselle saakka.”
Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
”Se, että saan kirjoittaa kirjoja kotonani ja voimailla salillani. Kumpikin, yhdessä rakkaimpieni kanssa, antavat voimia ja lohtua minunkin elämäni kaikkein ankeimpana maailmanaikana. Nyt jos koskaan meidän on syytä vaalia ihmissuhteitamme, kirjallisuutta, kulttuuria, muita harrastuksiamme sekä tietenkin myös mieltämme ja kehoamme. Silloin meistä on kelpo ihmisiksi toinen toisillemme.”
