Marika Niemisellä ja Matti Suontaustalla on tiistaina työpäivä K-supermarket Torikeskuksessa. Kaksikon tehtävänä on hyllyttää juomia, kuten erilaisia mehuja ja kivennäisvesiä oikeille paikoilleen. Nieminen ja Suontausta hakevat itsenäisesti kuorman varastosta, tyhjentävät pahvilaatikoiden ja muovipakkausten sisällön hyllyihin ja huolehtivat vielä sen jälkeen pakkausmateriaalien oikeasta kierrätyksestä.

Työpäivä alkaa yleensä yhdeksän jälkeen aamulla ja päättyy, kun hommat on tehty.

“Se riippuu siitä, kuinka iso kuorma meillä on”, tarkentaa Suontausta.

Marika Nieminen ja Matti Suontausta ovat kehitysvammaisten toimintakeskus Esperi Oivapajan asiakkaita ja osa kahdeksan hengen porukkaa, jonka on ollut mahdollista päästä harjoittelemaan työelämätaitoja kauppias Katri Heinisuon palveluksessa.

Yksikönpäällikkö Heidi Hieta-aho kertoo oivapajalaisten tehneen hommia Torikeskuksessa jo useamman vuoden ajan.

“Koronapandemia katkaisi työnteon pitkäksi aikaa, mutta ennen sitä meidän väki ehti työskennellä täällä ainakin pari vuotta”, hän laskee.

Heinisuolla ei ollut aiempaa kokemusta erityistä tukea tarvitsevien työllistämisestä, mutta yhteistyötä ei tarvinnut kahdesti miettiä.

“Ajatus tuntui niin hyvältä.”

Kauppatyössä parasta on kaikki

Työelämätaitojen harjoittelu on erityistä tukea tarvitsevalle yksi tapa työllistyä. Osa Oivapajan asiakkaista käy avotyössä ja muutama palkkatyössä, mutta Hieta-ahon mukaan näiden paikkojen hankkiminen on usein hankalaa. Palkkatyö vaatii omatoimisuutta ja hyvää asennetta työntekoa kohtaan, jota täytyy asiakkaiden kanssa harjoitella paljonkin.

Avotyö puolestaan on työpaikoilla tapahtuvaa sosiaalialan työtoimintaa, jossa päivät ja työtehtävät räätälöidään kehitysvammaisen asiakkaan tarpeita vastaamaan.

“Päivät saattavat olla vain muutaman tunnin mittaisia ja sama työ toistuu joka kerta. Työpaikkaohjaaja varmistaa työnteon sujuvuuden”, Hieta-aho selventää.

Kauppaharjoittelussa oivapajalaisilla on aina tukenaan yksikön työntekijä, useimmiten Hieta-aho itse. Marika Niemisen ja Matti Suontaustan tekemiseen hänen ei juuri tarvitse puuttua, mutta on tärkeää olla läsnä, jos eteen tuleekin jokin tenkkapoo.

Oivapajalla työelämätaitojen treenaaminen on osa työtoimintaa. Toimintakeskuksella asiakkaat tekevät alihankintatöitä, kuten viimeistelyä, laskentaa ja pakkausta, mutta monelle vasta meneminen fyysisesti työpaikalle antaa tunteen “oikeasta” työnteosta.

“Aina tulen mielelläni, kun työvuoro on. Korona-aika ilman töitä tuntui pitkältä, ja voisin täällä useamminkin työskennellä”, Suontausta miettii hyllytyksen lomassa.

Marika Niemisen mukaan kauppatyössä parasta on yksinkertaisesti kaikki.

“Se, että pääsee tekemään hommia.”

“Minä hommissa, minä osaan”

Kuluneiden vuosien aikana oivapajalaisten tekeminen on vakuuttanut kauppias Heinisuon. Hän kertoo innostuvansa yhä joka kerta nähdessään iloiset harjoittelijat hyllyn äärellä.

“Into ja asenne työtä kohtaan tarttuvat aina itseenkin. Näkee, että he ovat oikeasti tosi ylpeitä siitä, mitä tekevät.”

Hieta-aho allekirjoittaa Katri Heinisuon mietteet työn merkityksellisyydestä ja kertoo asiakkaasta, joka kerran harjoittelussa osoitti kaupan asiakkaalle itseään ja totesi ylpeästi: “Minä hommissa, minä osaan, minä kaupassa töissä.”

“Tällainen mahdollisuus on monelle itsetuntoa kohottava juttu”, hän muistuttaa.