Vammalan seurakuntatalolla järjestettiin maanantaina tiedotus- ja keskustelutilaisuus seurakunnan kiinteistöistä ja erityisesti seurakuntataloista, joskin kolmituntinen käytettiin lähes kokonaan Vammalan seurakuntatalon tulevaisuudesta keskustellen.
Ratkaisuja on tehtävä jo kesän aikana. Tilaisuus keräsi kuulolle ja keskustelemaan satakunta henkilöä.
”Aluehallintovirasto edellyttää, että seurakunnan on annettava 17.9. mennessä selvitys, mihin toimenpiteisiin ja millä aikataululla seurakunta ryhtyy työntekijöiden terveydelle haitallisen rakennuksen sisäilmastosta aiheutuvan altistumisen estämiseksi”, kirkkoherra Vesa Aurén totesi. Välitöntä käyttökieltoa rakennukselle ei ole määrätty, vaikka sellainenkin uhkakuva oli olemassa.
”AVI ei siis kiellä Vammalan seurakuntatalon käyttöä vielä tulevan kesän aikana”, Aurén vahvisti.
Hän selvitti tilaisuuteen osallistujille myös seurakunnan taloudellista tilannetta.
”Tilinpäätöksemme tulee olemaan kolmena peräkkäisenä vuonna alijäämäinen ja meidän pitäisi säästää pysyvästi vähintään 250 000 euroa vuositasolla. Sastamalan seurakunnalla on kaikkiaan 77 kiinteistöä, joissa on mukana 11 kirkkoa. Kirkot ovat luonnollisesti pysyvästi säilytettävien kohteiden listalla”, kirkkoherra taustoitti.
Aurén totesi, että ainahan seurakunta voisi myydä metsänsä kuten julkisuudessakin on ehdoteltu, mutta kysyi heti perään, olisiko se järkevää.
”Saisimme siitä kerralla noin 5 miljoonaa euroa. Metsäomistus kuitenkin tuottaa seurakunnalle noin 100 000 euroa vuosittain, joten hyvässä hoidossa metsistä on luvassa tasaista tuottoa yli sukupolvien”, hän muistutti.
Seurakunnan kiinteistöpäällikkö Kimmo Anttila kävi tilaisuudessa kohta kohdalta läpi A-Insinöörien laatiman laajan kuntoraportin ja kertoi, millaisia selvityksiä ja korjauksia Vammalan seurakuntatalossa on tehty vuosina 2016-2023.
A-Insinöörien tuoreesta raportista löytyy lukuisia ongelmia, puutteita ja riskirakenteita. On kosteusvaurioita, laaja-alaisia ilmavuotoja sekä mikrobikasvustoja. Suurimmat ongelmat löytyvät rakennuksen alkuperäisestä osasta ja erityisesti kellarikerroksesta.
”Jos rakennusta ryhdyttäisiin korjaamaan, kaikki alapohjarakenteet pitäisi uusia, tiivistää kellarin nykyisten ja entisten ulkoseinien sekä muiden rakenneliittymien rajapinnat, poistaa kuidut ja mikrobivaurioituneet rakenteet, ja uusia salaojat ja korjata perusmuurin vedeneristykset sekä maanpintojen kallistukset”, Anttila luetteli esimerkkejä pitkästä listastaan.
Pitkän puheenvuoron tilaisuudessa käyttänyt rakennusalan yrittäjä Vesa Kulmala totesi, että seurakunnalta olisi moraalitonta olla kunnostamatta suojeltua rakennusta jälkipolvillekin käytettäväksi.
”Kellareiden kosteusvaurioita korjataan Suomessa kaiken aikaa onnistuneesti. Ei koko rakennusta tarvitse sen takia purkaa”, hän huomautti.
Kulmalan jo edesmennyt täti Mirjam Kulmala on suunnitellut Vammalan seurakuntatalon alkuperäisosan vuonna 1967. Suunnittelija valittiin arkkitehtikilpailun pohjalta ja Kulmala voitti kilpailun ehdotuksellaan nimeltä ”Tikkaat Taivaaseen”.
Vesa Kulmala korosti, että koko rakennusta ei tarvitsisi korjata kerralla, vaan porrastetusti.
”Ja kannatta huomata sekin, että ei purkaminenkaan halpaa ole. Seurakuntatalon kohdalla puhutaan noin 500 000 – 600 000 euron summasta.”
Sastamalan kirkkovaltuustossa vuosina 1995-2010 vaikuttanut Pertti Järvinen komppasi Kulmalaa.
”Allekirjoitan Vesan esityksestä joka sanan. Meidän tulee huolehtia tästä arvorakennuksesta ja laittaa se kuntoon. Vammalan seurakuntatalolla käy sentään 20 000 ihmistä vuodessa ja kyllä suuren seurakunnan alueelta pitää löytyä yksi tällainen toimintapaikka”, hän totesi.
Järvisen mukaan liikkeelle pitäisi lähteä laittamalla kuntoon alakerran sokkelit ja vesieristys.
”Seurakunnan kannattaisi myydä keskustasssa oleva virastotalo esimerkiksi kaupungille ja siirtää sieltä toiminnot seurakuntatalolle”, hän esitti.
Yrittäjä Aulis Ylönen oli huolissaan siitä, mistä seurakunnalle löytyy sopivia väistötiloja, koska sellaisia tullaan joka tapauksessa tarvitsemaan vähintään vällaikaisesti.
”Tietääkseni kaupunkialueelta ei löydy yhtäkään sellaista tilaa, jossa voitaisiin pitää esimerkiksi hautajaisia”, hän totesi.
Seurakuntatalon säilyttämisen puolesta käytetyt puheenvuorot saivat raikuvia ablodeja, mutta toisenlaisiakin puheenvuoroja käytettiin.
Markku Poutala oli valmis laittamaan rakennuksen maan tasalle vaikka heti.
”Voidaanko tämä hyväksyä tässä tilaisuudessa ja päättää samalla uuden rakentamisesta. Mitä se mahtaisi maksaa”, hän kyseli.
”Koko sairaskertomuksen kuulleena on kyllä vaikea uskoa, että rakennuksen peruskorjaus saataisiin onnistumaan. Kyllä uuden rakentaminen olisi parempi vaihtoehto”, sanoi Sastamalan kaupungin kiinteistöpäällikkön virasta aikoinaan eläkkeelle jäännyt Heikki Aho.
”Syntyvyystilastojen valossa ja seurakunnan jäsenmäärän laskiessa tulee miettiä sitäkin, kenelle uusi seurakuntatalo rakennettaisiin”, huomautti puolestaan kirkkovaltuutettu Maritta Laiho. Leena Palomäki oli samoilla linjoilla.
”Seurakunta ei tarvitse monumentteja voidakseen ylläpitää toimintaa.”
Vammalan seurakuntatalon peruskorjaus maksaisi arviolta kolmisen miljoonaa euroa ja muiden seurakuntatalojen korjauksiin tulisi varata seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 2,5 miljoonaa euroa. Tämän vuoksi kaikki Sastamalan seurakunnan seurakuntatalot on kirkkovaltuuston päätöksellä siirretty niin kutsuttuun C-salkkuun. Tämän kategorian kiinteistöistä pyritään luopumaan joko myymällä, muutoin luovuttamalla tai purkamalla, tai vaihtoehtoisesti kiinteistö käytetään loppuun.
”Jokaisen kohteen tilannetta tarkastellaan kuitenkin vielä erikseen”, korosti kirkkoherra Vesa Aurén.
