Vuohiveljekset Jussi ja Urho nyhtävät tuoretta ruohoa hyvällä ruokahalulla. Ne muuttivat Suodenniemelle reilu vuosi sitten ihan pikkuisina kileinä.
”Näin Facebookissa kuvan pikkukileistä, joista oltiin keikyäläisellä maitotilalla luopumassa. Kilipukit kun ovat vuohenmaitoa tuottavalla tilalla tarpeettomia. Mietittyämme tovin, päätimme ottaa ne meille lemmikeiksi”, kertoo Suvi Isosävi kaksikon tarinaa.
Niinpä pienet ja suloiset kilivauvat muuttivat uuteen kotiin. Ihan puhtaasti lemmikeiksi.
”Eivät siis ole päätymässä missään vaiheessa pataan”, Suvi täsmentää.
Rodultaan pojat ovat suomenvuohia. Rotu on jalostettu kestämään hyvin Suomen vaihtelevia sääolosuhteita. Talveksi ne kasvattavat pitkän talvikarvan.
”Vuohet ovat vaatimattomia eläimiä. Ennen niitä sanottiin ”köyhän lehmiksi”, koska kutuista sai maitoa ja ne olivat lehmiä edullisempia pitää ja hankkia”, tietää Suvi.
Suvin tytär Viivi Saarimaa ja hänen ystävänsä Elisa Miettinen naapurista viettävät mielellään aikaa vuohiveljesten kanssa.
”Me leikitään niiden kanssa ja viedään niitä lenkille. Ne on tosi kivoja”, tytöt kertovat ja silittelevät eläimiä.
Jussi ja Urho ovat leimautuneet vahvasti ihmisiin, koska niiden kanssa on vietetty paljon aikaa. Vuohet ovatkin kovin tuttavallisia ja kesyjä. Ja vaikka ne välillä kirmaavat kauemmas niitylle, tulevat ne luokse, kun niitä kutsuu nimeltä.
”Tosin niillä on hieman valikoiva kuulo, joskus ne eivät ole kuulevinaan”, paljastaa Suvi.
”Ne ovat myös kekseliäitä ja fiksuja. Ja aikamoisia ”houdineja”, kerran ne nimittäin avasivat hevoskarsinan oven salvan – eikä tähän päiväänkään mennessä ole selvinnyt, miten ihmeessä se oikein oli mahdollista. Jos siis elämä on tylsää, hanki pari vuohta.”
Suodenniemellä vuohet ovat tuttu näky myös kylän raitilla. Ne kulkevat nätisti hihnassa – ainakin niin kauan, kun joku kiinnostava popsittava puska vetää liikaa puoleensa.
”Näiden kanssa kun lenkkeilee, pysähdyksiä kyllä tuppaa tulemaan.”
Oman kylän väkeä vuohikaksikko ei enää niinkään ihmetytä, mutta kesämökkiläiset ja paikkakunnalla vierailevat hieraisevat usein silmiään kun vuohet kipittävät kadulla vastaan.
”Yleisin lause, mitä kuulee, on että ai, ei ne olleetkaan koiria”, Suvi kertoo huvittuneena.
Metsässä Suvi ja tytöt antavat vuohien kulkea välillä vapaanakin ja kiipeillä, valvovan silmän alla toki. Onpa niiden kanssa käyty näkötornissakin. Kesäksi niille aidataan iso laidun.
Kotipihaan on tehty sähköaidalla tarha, missä Jussi ja Urho saavat tepsutella. Niillä on myös käytettävissä katos ja toki hyvät sisätilat. Ihan olohuoneeseen ne eivät sentään pääse, vaan tallissa on niille mukavat oltavat.
”Idyllinen kuva siitä, että vuohet telmisivät koko meidän pihan alueella aivan vapaasti romuttui aika nopeasti. Nehän syövät kaiken! Kesäkukat sentään haluan säästää näiltä ahmateilta”, Suvi nauraa.
Lähdemme koko porukka niityltä takaisin pihalle päin. Suvi kytkee vuohet hihnaan. Kotipihaa lähestyttäessä vuohiveljekset tuntevat suurta vetoa maukkaannäköistä kasvia kohti.
”No mutta, nyt menee alppiruusu! Tulkaapas pojat pois sieltä”, hihkaisee Suvi ja taluttaa vuohet takaisin aitaukseensa.
Jussin ja Urhon elämänmenoa voi seurata sosiaalisessa mediassa. Niillä on oma Instagram-tili nimeltä vuohipojat.
