Mietipä onnellisimpia hetkiä elämässäsi. Kun tunsit olosi tyytyväiseksi, ilahtuneeksi, turvalliseksi. Sijoittuuko yksikään näistä hetkistä työn äärelle? Toivon niin.

Joskus kuulee sanottavan, ettei töissä pidä olla kivaa – siellähän ollaan töissä. Olen sitä mieltä, että juuri tästä syystä töissä todellakin saa olla kivaa. Päiviemme kulku ja elämämme sivu on täynnä koulutyötä, kotityötä, palkkatyötä, talkootyötä. Tästä kaikesta saa nauttia.

Sehän se elämää on, että tuntee iloa ja merkitystä sen äärellä, mitä tekee. Saa kantaa korttansa kekoon mieluiten juuri niillä lihaksilla, jotka itsellä ovat vahvimmat. Yhdessä muiden kanssa. Tulee kuulluksi ja nähdyksi. Kuulee, näkee ja ymmärtää itseään ja muita. Auttaa kaveria taakan äärellä. Pyytää apua oman taakan alla. Niin tekevät myös muurahaiset. Ne kommunikoivat, ne auttavat. Ne ovat työn äärellä kukin omalla tavallaan. Ja saavat yhdessä aikaan jotakin kaunista.

Luulenpa myös, että ne nauttivat. Niillä on oman elämänsä paras työpaikka, jossa touhutaan yhteisen hyvän, yhä suuremmaksi kasvavan, alati muuttuvan muurahaiskeon puolesta.

Mikä on sinun elämäsi muurahaiskeko? Miten sinä kommunikoit muiden kanssa? Maltatko auttaa ja tulla autetuksi? Jos kaipaat muutosta, pysähdy ja pysäytä muut ympärilläsi. Miettikää, millaista muurahaiskekoa haluatte rakentaa ja millä tavoin? Mitkä ovat teidän vahvimmat lihakset?

Minulle tärkeintä on tekemisen tapa. Minkä tahansa keon äärellä olenkaan, annan itselleni ja muille ympärilläni luvan huomata hyvä. Minun muurahaiskekoni äärellä kannustetaan ja iloitaan, yksin ja yhdessä. Toivottavasti sinunkin!

Elämässä on tietysti mukana myös harmia, jolle on hyvä olla luontevaa tilaa töissäkin. Kahden vuoden ajan eri työpaikoilla on johdollani testattu helppoa työyhteisön ruusukierrosta, joka on yksinkertainen arjen työkalu tunteiden hyödyntämiseen. Siinä jokainen miettii hetkisen, mitä mielessä liikkuu ja kertoo sitten parilleen sen hetkisen ”ruusun, piikin ja nupun” eli sen, mikä juuri nyt ilahduttaa, harmittaa ja luo toivoa. Tähän pohdintaan voi pysähtyä myös itsekseen. Hyötynä se, että tunteet tasoittuvat, kun niille antaa tilaa. Vaihtoehtona ruusukierroksen avoimuudelle on se, että tunteista vaietaan ja tukahduttamisen seuraukset näkyvät tukkoisena toimintana.

Vaikenemisen aika olkoon ohi. Puhutaan yhä rohkeammin tunteista ja hyödynnetään niiden informaatio ja energia. Kokeile sinäkin töissä tai siviilissä, yksin ja yhdessä. Salli ilot, harmit ja toivo, ja anna niiden voiman kannatella läpi pimenevien syysiltojen!

Kirjoittaja toimii MIELI Tukitalolla rohkaisten yhä useampia Hyvän mielen työpaikka® -ajatteluun. Kannustaen siihen, että mielen hyvinvointia voi edistää työpaikalla yksi teko ja kohtaaminen kerrallaan.