Suomalainen metsä eläinten on, koti kullan kallis korvaamaton.
Maanantaiaamuna yhdeksän aikaan Tipulan päiväkodissa raikaa laulu. Toimittajan paikalle pelmahtaminen ei musisointia häiritse. Pian lapset osaavat kertoa yhtä sun toista metsän asukkaista. Samoin tiedossa on tukiviittoma jokaiselle eläimelle. Tikka nakuttaa sormella kämmeneen ja kaksi sormea pään päällä tarkoittaa jänistä.
Varhaiskasvatuksen opettaja Anni Nieminen kysyy, mitä lauletaan seuraavaksi.
”Se laulu, jossa on paljon hienoja sanoja”, hihkaisee Antti Päkärä.
Antin toivoman laulun sanat ovat niin hienoja, että ne soisi useamman aikuisenkin muistavan: huomenta, saisinko, anteeksi, kiitos, näkemiin.
Tuokion lopuksi otetaan katsaus viikon ohjelmaan. Joka päivä tapahtuu erityisiä asioita, sillä Tipulassa valmistaudutaan suuren juhlaan. Perjantaina vietetään yksikön 40-vuotiskekkereitä.
Mitä kaikkea se tarkoittaa?
”Ilmapalloja, tunnelmavalaistusta, koristeita, kakkua, kanapolkkaa ja yllätyksiä”, lapset kertovat.
”Ja hienoja servettejä! Niihin voi pyyhkiä naamansa, kun on syönyt kakkua”, muistaa Aino Järvenkallas.
Hetken kuluttua lapset vipeltävät eri huoneisiin leikkimään. Tipulassa tapahtuu autoilua, majanrakennusta, sairaanhoitoa ja juhlakoristeiden valmistusta.
Ainon lisäksi Veeti Ala-Pappila ja Rasmus Ruokosuo innostuvat työstämään vanhaa ikkunaa varhaiskasvatuksen opettaja Jaana Lahtisen seurassa. Entinen Stormin kaupan ikkuna 1800-luvulta saa uuden elämän.
Aino epäilee, että ikkunaruudussa näkyvä valkoinen on linnunkakkaa.
”Olen saanut kotona pestä ikkunaa ulkopuolelta”, hän kertoo.
Veeti näpertää keskittyneesti ruuvin paikoilleen ikkunakehyksen reunaan ja alkaa sitten rapsuttaa hilseilevää maalia pois.
”Remonttihommat on kivoja”, hän toteaa.
Jaana Lahtisen mukaan Tipula on edelläkävijä kierrätysmateriaalien käytössä ja kierrättämisessä. Melkein kaikki askartelumateriaalit ovat vanhoja tai luonnosta kerättyjä.
”Meillä on myös kirpputori, josta vanhemmat voivat ottaa ilmaiseksi vaatetta ja leluja. On hyvä saada lasten tavarat kiertoon.”
Tipulan ylpeytenä on eläinhahmojen mukaan nimetyt jäteastiat. Lahtisen mukaan lapset tietävät, että Silppu-siili syö paperit ja Bio-Paavolle, Hevi-Harakalle, Muovi-Mammutille sekä Lassi Lasiliskolle maistuvat toisenlaiset tarjottavat.
Käsillä olevassa ikkunaprojektissa painottuu tekemällä oppiminen, yhteisöllisyys, motoristen taitojen kehittäminen ja ilo yhdessä toimimisesta.
Varhaiskasvatuksen parissa 30 vuotta työskennellyt Lahtinen sanoo alan painotusten muuttuneen vuosien varrella. Nykyään korostuu perheiden vanhemmuuden sekä lasten osallisuuden vahvistaminen.
”Osallisuus näkyy täällä kaikessa. Esimerkiksi nämä 40-vuotisjuhlat tehdään yhdessä lasten kanssa ja heiltä on saatu monta hyvää ideaa”, hän kertoo.
Näkyvä muutos päiväkotien arjessa on tukea tarvitsevien lasten määrän lisääntyminen. Lahtinen sanoo ymmärryksen ja tiedon erilaisista kehityksen haasteista kasvaneen, mikä osaltaan lisää diagnoosien määrää. Mutta toisaalta vaikutusta on myös mediaympäristöillä ja monilla aikamme kielteisillä ilmiöillä.
”Vähennetään ruutuaikaa, ollaan läsnä lapsille ja tehdään yhdessä”, hän toivoo.
Tipulan pyöreiden vuosien juhlinta jää yksikön viimeiseksi. Lähivuosina Keikyän alueen varhaiskasvatus siirtyy Pehulaan rakentuvaan uuteen monipalvelukeskukseen. Millaisia ajatuksia se herättää?
”Varmasti saamme toimivat ja modernit tilat, mutta onhan se yksikkö suuri. Meillä on nyt yhteensä 17 lasta ja voin sanoa, että tunnemme heidät kaikki. Tällaisten pienten yksiköiden katoaminen ei ole pedagogisesti ajatellen pelkästään hyvä asia”, Jaana Lahtinen miettii.
