Vammalan palveluskoiraharrastajat ry:n puheenjohtajana kolmatta vuotta toiminut Sanna Laine on asunut puolisentoista vuotta Kiikoisissa.
Laine ja hänen saksanpaimenkoiranarttunsa Auttavan Belladonna – kutsumanimeltään Helmi kilpailivat tänä syksynä palveluskoirien metsäjäljen SM-kisoissa. Koirakolle tuli kisoista komeasti pronssimitali ja Suomen Käyttövalion arvo.
”Jäljestys on aina sopinut luonteenlaadulleni. Se on yksinäistä puuhaa, siinä ei tarvita treeniryhmää, vaan voi harjoitella koiran kanssa itsekseenkin. Lajina se on kiehtova. Koirien hajuaisti on äärimmäisen tarkka, suorastaan uskomaton”, Laine kuvailee.
Erilaiset sääolosuhteet vaikuttavat paljon koiran työskentelyyn.
”Esimerkiksi sade, tuuli ja helle vaikuttavat jäljen hajuun, siksi onkin hyvä harjoitella vaihtelevissa olosuhteissa.”
Palveluskoirien metsäjälkikokeessa koira jäljestää ihmisen jättämää hajujälkeä ja nostaa jäljentekijältä ”pudonneet” esineet matkalta. Laji perustuu sotakoirien koulutukseen.
”Saksanpaimenkoira on suosituin käyttökoirarotu. Kapasiteettia riittää, ja se soveltuu moneen lajiin”, Laine linjaa.
Koulutukseen tulee kuitenkin panostaa.
”Pääasiallisesti saksanpaimenkoira haluaa tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Rotu on kuitenkin jalostettu voimankäyttötehtäviin – sitä käytetään myös puolustusvoimissa ja poliisissa. Sillä on viettejä ja voimaa, joita voi olla vaikeaa hallita. Pahimmillaan kouluttamaton tai huonosti koulutettu koira on vaarallinen.”
Saksanpaimenkoira on rotuna hyvin aktiivinen.
”Se vaatii omistajaltaan paljon, eikä ole mikään sohvaperunakoira. Jos sillä ei ole riittävästi aktiviteetteja, se turhautuu ja keksii kyllä tekemistä”, Laine toteaa.
”Ja siinä voi käydä niinkin, että omistajan poissa ollessa onkin tehty selvää jälkeä koko sohvasta. Eli se ei ole mikään laiskan ihmisen koira.”
Kaikki eivät ehkä tule hankintapäätöstä tehdessään miettineeksi, mitä kyseinen rotu oikeastaan vaatii.
”Saksanpaimenkoirilla on usein luonnostaan dominanssia käytöksessään, joten sen koulutuksessa on oltava ehdottomasti johdonmukainen – ja koulutuksen pitää lähteä ihan pienestä pennusta saakka”, Laine muistuttaa.
Koiran hankkimista kannattaakin harkita tarkkaan.
”Koirien koulutukseen on saatavana myös apua, on yksityisiä toiminimellä toimivia kouluttajia ja koiraseuroistakin voi kysyä neuvoa. Tämän päivän koiranpidosta voisin sanoa, että ongelmat koirien kanssa ovat lisääntyneet”, Laine sanoo.
”Yhä suurempi määrä koirista asuu kaupungeissa, joka elinympäristönä on aika stressaava monine ärsykkeineen. Suurin osa koirista saa myös aivan liian vähän liikuntaa. Käyttökoirien kanssa pitää olla maalaisjärkinen. Koira ei ole mikään ihmisvauva. Ja vaikka se on perheenjäsen, sen kanssa pitää kommunikoida ”koiraksi” – ja antaa sille oikeus olla koira”, huomauttaa Laine.
Tie suloisesta pennusta kilpakoiraksi on Laineen mukaan pitkä ja kivinen.
”Jos katselee tottelevaista ja hyvin koulutettua koiraa, voi ajatella, että onpa hieno. Takana on kuitenkin pitkäjänteinen työ ja koulutus, ja takapakkejakin matkan varrelle usein mahtuu”, Laine selvittää.
”Ensimmäisen saksanpaimenkoirani Rajun kanssa ei aina ollut helppoa. Se oli ihana, mutta myös tietyllä tavalla vaikea tapaus. Niitäkin hetkiä tuli, kun itkin ystävälleni puhelimessa, että ei tästä tule mitään”, tunnustaa Laine.
”Lopulta koirasta kuitenkin tuli Suomen Käyttövalio kahdesta palveluskoiralajista ja kilpailin sen kanssa arvokisatasolla. Mitaleitakin saatiin.”
Koiran kanssa kommunikointi on monisävyistä.
”Ihmisen tulee olla johtaja, se on tärkein asia. Jokainen koira on oma persoonansa, ja se pitää ottaa koulutuksessa huomioon.”
Ja vaikka Laineen koirat ovat olleet saman rotuisia, hän kuvailee niitä hyvin erilaisiksi.
”Siinä missä Raju tarvitsi sotilaallisen kurin ja järjestyksen, Helmi on nättinokkainen – se saattaa esimerkiksi lenkillä ottaa nokkiinsa siitä, jos samalla puhun puhelimessa, enkä keskity siihen täysin. Nuori tulevaisuuden lupaukseni Into puolestaan on hyvin joviaali ja ystävällinen koira.”
Kiikoisissa Laine on viihtynyt erittäin hyvin.
”Asuin ennen Vammalassa rivitalossa. Isojen koirien kanssa maalla on huomattavasti mukavampaa, kun on oma iso piha”, Laine sanoo.
”Paikallisten metsästäjien kanssa yhteistyö on myös toiminut hyvin, heidän kanssaan on voitu hyvin sopia esimerkiksi maastojen käytöstä koirankoulutuksessa, ja koirat ovat aina saaneet tuliaisia lahtivajalta. Näin metsästysaikaan itse puolestani vältän olemasta keskellä hirvipassia koirineni.”
Eläimiin liittyy Laineen työkin, hän työskentelee sastamalalaisessa Finnpig Oy:ssa, jonka tehtävänä on hankkia omistajiensa sikaketjuihin parasta mahdollista eläinainesta.
”Se on sikagenetiikkafirma. Omiin tehtäviini kuuluu muun muassa ensikkoporsaiden välitystä ja tilakäyntejä.”
Tampereen urheiluhierojakoulussa koirahierontaa opiskellut Laine tekee myös sivutoimisesti koirahierontaa.
