Säkylässä ollaan huolissaan kasvaneesta susikannasta. Köyliön metsästysseuran puheenjohtaja Janne Lätti ja samaan seuraan kuuluva Juha Jokela pitävät tilannetta vaikeana.

Aihe nousi tapetille jälleen, kun Jokelan hirvimetsällä ollut harmaa norjanhirvikoira Osku joutui susien tappamaksi viime viikonloppuna.

”Tälläkin kertaa ensin tarkistettiin aluetta susien jälkien varalta ennen kuin koirat päästettiin irti. Jäljet kuitenkin peittyvät lumisateella nopeasti, niitä ei näkynyt”, mainitsee Lätti.

”Koira seurasi hirveä, se kulki noin kolmen kilometrin siivun tutkan mukaan”, koiran omistaja muistelee kohtalokasta päivää. GPS-tutkapannan avulla koiraan on yhteys koko ajan.

”Se on kuin puhelin, siitä kuuluu kaikki. Odotin kaverin kanssa autossa, ja seurasin Oskun liikkeitä tutkasta koko ajan.”

Ilmeisesti koira osui susien makuupaikalle hirveä jäljittäessään.

”Pannasta kuuluvista äänistä ei voinut erehtyä – yhtäkkiä sudet olivat hyökänneet koiran kimppuun. Lähdin juoksemaan noin neljänsadan metrin matkan, ja huusin Oskua koko ajan”, Jokela kertoo.

Päästyään paikalle hän näki koiransa makaamassa lumihangessa elottomana.

”Sitä oli purtu kaularankaan ja selkään, ja se oli raahattu parinkymmenen metrin päähän. Syöntipuuhatkin oli jo ehditty aloittaa.”
Susilauma pelästyi Jokelan huutoa, ne olivat kaikonneet paikalta.

”Jäljistä päätellen niitä oli ollut viisi.”

Metsästyskoiran menetys oli suuri isku.

”Kyllä tämä on koko perheelle ollut kova paikka. Koira oli meille perheenjäsen”, sanoo Jokela. Hän kantoi itse koiran metsästä autoon olallaan.
Jokelan ja Lätin mukaan on turha puhua susien kohdalla ”erittäin uhanalaisesta lajista”.

”Niitä pitäisi saada metsästää kannanhoidollisesti. Lupia pitäisi saada, ja päätöksiä tehdä. Odotellaanko tässä vuosikausia, että tilanne vain pahenee?”, miehet pohtivat.
Tapauksia metsästyskoirien menetyksestä on tullut tietoon pitkin syksyä eri metsästysseurojen yhteyshenkilöiden kautta. Aihe on ollut esillä toistuvasti.

”Koiran kanssa metsällä käyminen alkaa käydä aika mahdottomaksi. Tilanne on sietämätön”, Jokela toteaa.

”Susia on yksinkertaisesti liikaa. Jos ei kantaa päästä pienentämään, tulee lisää ongelmia. Niin kauan, kun susille riittää syötävää metsissä, niin ne pysyvät siellä. Ja jos kanta kasvaa liian suureksi, ne alkavat etsiä ruokaa muualtakin. Mielestäni pitäisi toimia, ennen kuin ollaan suuremmissa ongelmissa. Kantaa karsimalla ne oppisivat varomaan taas ihmistä”, Lätti ajattelee.

Susihavainnot ovat merkittävästi lisääntyneet Länsi-Suomessa. Sastamalan Illossa pelätään lasten puolesta, koulukyytien uudelleenjärjestelyjen suhteen on oltu yhteydessä kaupungin suuntaan. Metsästäjät pohtivat, voiko koiria päästää maastoon.

”Mistään turhasta pelottelusta tai susivihasta tässä ei ole kyse, vaan tosiasioista”, painottaa Lätti.

”Silloin, kun itse aloitin metsästyksen ei tällaisia ongelmia ollut. Susia näki harvoin, jos koskaan”, Lätti toteaa.
”Täällä Köyliössä on vähintään kymmenen suden lauma. Kyllä niitä täällä paljon liikkuu, ja joka vuosi ne saavat pentuja. Jos tilanne on nyt paha, mitä se on jatkossa, jos mitään ei tehdä?”, miehet miettivät.