Isä ja tytär – Arvo ja Elli Marttila kättelevät toimittajaa reippaalla otteella Metsärannan Lihan viihtyisässä tilamyymälässä.
Punkalaitumella sijaitseva sukutila kehittää toimintaansa koko Marttilan perheen luotsaamana.

Tilan isäntäpari, Arvo ja Siru Marttila ja heidän molemmat tyttärensä, Elli ja Iita ovat kaikki remmissä mukana.
Yritys viettää ensi vuonna kolmekymppisiä.

”Me uskomme omaan toimintaamme, vaikka maatalous alana ei helppo olekaan”, kiteyttää tilan isäntä.

Päälinja Metsärannassa on säilynyt koko ajan samana, riistan käsittelyssä, sikojen kasvatuksessa ja maanviljelyssä.

”Possuja kasvatetaan itse, ja niiden lihaa myydään sekä jatkojalostetaan.”

Siat ruokitaan itse viljellyllä ruualla, jonka kasvattamiseen omat peltohehtaarit riittävät.
”Tuotamme niiden ruuan itse. Aiemmin täälläkin ruokittiin possut tuontisoijalla, mutta nyt ne syövät itse viljeltyä härkäpapua ja viljaa. Härkäpavun viljelyn aloitin parikymmentä vuotta sitten”, Arvo taustoittaa.

”Kiinnostuin härkäpavusta sen kotimaisuuden takia. Meidän possut ovat siis olleet aikaansa edellä – nythän härkäpapu trendaa kovasti, ja sitä käytetään paljon myös ihmisten ruuassa.”

Viljeltävää ja ruokittavia riittää, tilalla röhkii sikoja kaikkiaan nelisensataa.

Oman lihantuotannon lisäksi Metsäranta tunnetaan monipuolisena riistatalona.
Tilalla on oma teurastamo ja lihanleikkaamo.

Ajatus riistan ostamisesta ja jatkokäsittelystä syntyi Arvon oman harrastuksen pohjalta.
”Olen itsekin metsästäjä ja isänikin harrasti metsästystä. Ensin leikkasimme omat riistalihamme, ja siitä se ajatus sitten lähti”, kertoo Arvo.

”Teemme tätä myös rahtityönä metsästäjille ja lihatilallisille. Pystymme hoitamaan koko ketjun aina valmiiksi tuotteeksi saakka.”

Riistalihan eettisyys on nostanut sen suosiota, ja kysyntää riittää. Ihmiset miettivät yhä tarkemmin, mitä suuhunsa laittavat.
”Kukaan muu Suomessa ei taida jalostaa niin paljon valkohäntäpeuraa kuin me”, metsästysseuroihin paljon verkostoja muodostanut Arvo arvelee.

Tilamyymälän hyllyillä näkyy hirvi- ja peuratuotteita. Yllätyksekseni siellä on jopa karhunlihaa.
”Karhua saimme pienen erän, ja teimme siitä säilykettä.”

Metsästäjien lisäksi tila tekee yhteistyötä muiden lihantuottajien kanssa.
Valmiit tuotteet lähtevät myyntiin kauppojen hyllyille ja tuorelihaa toimitetaan myös ravintoloille.

”Eniten Pirkanmaalle, mutta ympäri Suomen ihan Lappia ja pääkaupunkiseutua myöten on kontakteja”, kertoo yrityksen markkinointiin ja tuotekehitykseen paneutunut Elli.

Oma tilamyymälä on auki arkipäivisin.

Marttiloiden mukaan pelkällä perusmaatilatoiminnalla ei enää tahdo pärjätä.
”Lisäansioita pitää keksiä, ja olla avoin uusillekin asioille. Perusmaatila-ajatusta pitää viedä eteenpäin, eikä jämähtää paikoilleen”, uskoo Arvo.

”Pitää olla ajan hermolla, ja valmis uudistuksiin”, lisää Elli.
Maailman tilanteet asettavat omat paineensa.

Kustannusten nousun lisäksi Marttilat ovat huolissaan siitä, ymmärretäänkö Suomen omavaraisuustarve todella.
”Maailmassa on tapahtunut paljon viime aikoina, raaka-aineiden hinnat vaihtelevat. Arvaamattomuus aiheuttaa päätöksentekoon vaikeuksia, tilanteet ja hinnat ovat niin ennakoimattomia”, tuumii Arvo.

”Valtion huoltovarmuusvarastoja pienenettiin. Jos tulee kriisi, meillä pitää olla jemmassa ruokaa kansalaisille.Tälle nyt toivoakseni tehdään jotakin.”

Tilan väki toivoisi suomalaisen ruuan arvostuksen nousevan edelleen.
”Sitä pitäisi arvostaa vielä nykyistä enemmän ja herätä myös siihen, että tuontitavaraan emme voi luottaa, koska maailmalla tilanteet muuttuvat.”

Omat ongelmansa tuovat myös sääolosuhteet.

”Ilmastonmuutos vaikuttaa, ja viljelijä on säiden armoilla. Lisääntyneet säiden ääri-ilmiöt ovat suuri haaste maataloudelle. Voi olla esimerkiksi hyvin pitkiä hellejaksoja tai runsaita jatkuvia sateita. Ne vaikuttavat satoihin, ja säähän kun ei voi itse vaikuttaa”, Arvo pohtii.
Marttilat uskovat kaikesta huolimatta vahvasti maaseudun mahdollisuuksiin, ja arvostavat rauhallista asuinympäristöä.

”Pienelläkin paikkakunnalla voi olla onnellinen, löytää oman juttunsa ja elinkeinonsa. Mahdollisuuksia on”, isä ja tytär painottavat.

Metsärannan Liha työllistää isäntäperheen lisäksi viitisentoista ulkopuolista työntekijää.

”Ammattitaitoisten työntekijöiden löytäminen tänne ”keskelle ei mitään” on ihan oma juttunsa, mutta meitä on kyllä onnistanut.”