Anna-Kaisa Koivuniemi, 38, ja Saija Ignatius, 35, ovat harrastaneet hevosia pitkään.
”Heppailin jo nuorempana muutamia vuosia, ja nyt minulla on ollut oma 7-vuotiaaksi kääntyvä Amerikan lämminverinen Jennabella useamman vuoden. Olen touhunnut sen kanssa ajaen, ratsuksi opettaen ja maastakäsin”, kertoo Anna-Kaisa.
Saija on omistanut Huugo-nimisen shetlanninponin reilun vuoden ajan.
Hänellekin on karttunut kokemusta monenlaisista hevosista jo lapsena aloitetun harrastuksen myötä.
”Olin varmaan kolmivuotias, kun ensimmäisen kerran istuin hevosen selkään, ja siitä se hulluus alkoi”, Saija muistelee naurahtaen.
Huugo ja Jennabella asuvat samalla pihattotallilla Kiikoisissa kahden muun hevosen kanssa.
Maastoilua harrastetaan tallilla paljon, ja liikkeelle lähdetään eri kokoonpanoilla sekä kärryjen kanssa että ratsain.
Maastoilumahdollisuudet tallin ympäristössä ovat hyvät, paljon rauhallisia pikkuteitä ja metsäpolkuja.
Liikennettä tulee kuitenkin välillä vastaan, ja siihen on varauduttava.
Liikenteestä Saijalla ja Anna-Kaisalla on kummallakin sekä hyviä että huonoja kokemuksia – vaaratilanteitakin on tullut.
”Huonoja kokemuksia on onneksi vähän. Kerran, kun olin nuorempi ja käännyin autotieltä pihatielle hevosella, kaasutti takanamme auto hiekkaa pöllyttäen, ja hevonen säikähti pahasti”, Anna-Kaisa kertaa kokemuksiaan.
”Oma tasapaino meni hevosen pompatessa ojanpientareelle ja putosin selästä reväyttäen lantiosta lihaksen”, hän jatkaa.
”Tästä seurasi sairaalareissu ja monen viikon kainalosauvoilla kulkeminen. Hevonen onneksi selvisi vaurioitta ja löysi tiensä takaisin tallille.”
Saijallekin on täpäriä tilanteita tullut.
Pari kertaa hän on löytänyt itsensä hevosen kanssa ojasta.
”Molemmilla kerroilla vastaantulija ei käsimerkeistä huolimatta pysähtynyt, toisella kertaa kyseessä oli traktori ja toisella kertaa auto”, selvittää Saija. Hänen mukaansa ohitustilanne olisi sujunut turvallisesti, jos kuljettaja olisi pysähtynyt ohituksen ajaksi.
”Kuljettajien tulisi noudattaa ratsastajan tai ohjastajan antamaa käsimerkkiä, jos pyydetään pysähtymään”, muistuttaa Saija.
Erityisesti suuret ajoneuvot, kuten traktorit, rekat ja kuorma-autot saattavat olla pelottavia – vaikka tavallinen henkilöauto ei aiheuttaisi hevosessa mitään reaktiota.
Anna-Kaisallakin on kokemuksia siitä, että käsimerkkeihin ei reagoitu.
”Nykyisen hevosen kanssa vastaan tuli traktori tukkikärryn kanssa, ja vaikka kuinka yritimme viittoa kuljettajaa pysähtymään, hän ajoi vain vierestämme ohi”, Anna-Kaisa kertoo. Sillä kertaa hän oli liikkeellä kärryjen kanssa.
Säikähtynyt hevonen kääntyi hädissään lumipenkkaan pakoon ja kääntyi siitä edelleen ympäri – kotitallia kohden.
”Onneksi kärryt juuttuivat syvään hankeen, ja pääsimme ottamaan hevosen kiinni. Kärryt menivät remonttiin, ja jouduimme kävelemään useamman kilometrin matkan takaisin tallille. Onneksi minulla on osaava mies, joka korjasi kärryt takaisin ajokuntoon.”
On myös kuljettajia, jotka saavat hevosharrastajanaisilta täydet pisteet.
”Ihaniakin kokemuksia löytyy. Esimerkiksi ison säiliöauton kuljettaja sammutti autonsa ja tarjosi näin turvallisen ohituksen meidän hevosletkallemme kapeahkolla tieosuudella”, muistelevat Saija ja Anna-Kaisa.
”Pääsääntöisesti täälläpäin kuljettajat osaavat suhtautua hevosilla liikkujiin hyvin ja maalaisjärkisesti”, kiittelee Saija.
Liikenneturvallisia hevosia saadaan siedättämällä ja harjoittelemalla.
Se vaatii työskentelyä ja kärsivällisyyttä, saaliseläimenä hevosen luonnollisin reaktio jännittäviin tilanteisiin on pakeneminen.
Vauhkoontunut hevonen on arvaamaton.
”Vaikka hevonen olisi pääasia turvallinen kaveri liikenteessäkin, voivat siellä tapahtuvat asiat aiheuttaa jännitystä ja pelkoa”, tietää Anna-Kaisa.
”Pakoeläiminä hevoset voivat reagoida välillä suurin liikkein, esimerkiksi hypätä sivusuunnassa ojaan tai keskemmälle tietä, tai yrittää kääntyä ympäri.”
Molemmat naiset toivovat kanssaliikkujilta kunnioitusta hevosia kohtaan.
”Jos kärryistä tai ratsain mennessä nostetaan kättä pystyyn pysäyttämisen ja hiljentämisen merkiksi, sitä ei tehdä kiusallaan vaan turvallisuusnäkökulmasta. Joukossa saattaa olla esimerkiksi hevonen, joka vasta opettelee liikenteessä kulkemista”, he perustelevat.
”Nopeasti ohi paahtava auto voi heittää tiellä olevia kiviä, loiskuttaa vettä tai talvisaikaan loskaa ja jäätä. Nämä kaikki voivat aiheuttaa pakoreaktion eläimessä.”
Myös turvallisesta ohittamisesta viitotaan kädellä, silloin sopiikin ajaa ohi.
”Se meinaa, että hevosilla liikkujat ovat huomanneet ajoneuvon ja ovat valmiita ohittamiseen”, Anna-Kaisa mainitsee.
Äkilliset äänet voivat myös säikyttää.
”Ei tööttäilyä tai kaasuttelua hevosten lähellä”, Anna-Kaisa painottaa.
”Ja ohittaminen reilulla turvavälillä. Nämä ovat avaintekijöitä onnistuneisiin kohtaamisiin liikenteessä.”
Tielläliikkujilta toivotaan myös tarkkaavaisuutta ja huomaavaisuutta.
”Jos huomaat että hevonen pompahtelee ja kääntyilee arvaamattomasti lähestyessäsi, on hyvä pysäyttää auto, ja odottaa esimerkiksi ohjastajan antamia käsimerkkejä.”
Liikenteeseen tottunutkin hevonen voi joskus pelästyä.
Hevonen on suuri eläin, joten kyseessä on kaikkien turvallisuus.
”Jos hevosen kanssa törmää yhteen, se on samanlainen jysäys kuin hirvikolari. Siinä voi kaikille osapuolille käydä huonosti”, muistuttaa Saija.
Ratsu tai ajohevonen rinnastetaan tieliikenteessä lain mukaan ajoneuvoon.
Hevosen kanssa liikkuminen vaatii liikennesääntöjen noudattamista.
Maanteillä tulee kulkea tien oikeassa reunassa, jalkakäytävällä tai pyörätiellä saa hevosen kanssa liikkua ainoastaan, jos ne on merkitty ratsastamisen sallivalla liikennemerkillä.
Yksityistiet ovat yleensä kapeita, ja ohitustilanteet saattavat olla haastavia.
Hevosen kanssa liikkuessa on noudattettava luonnollisesti liikennesääntöjä myös yksityisteillä.
