Kaupunki kylpi auringonpaisteessa – kesäisen lämmin ilma kruunasi perinteeksi muodostuneen museo- ja harrasteajoneuvojen vappuparaatin Vammalassa.
Paikalla oli porukkaa kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin, niin ainakin yleisön joukossa arveltiin.
Tuhannet ihmiset, ja toinen toistaan mielenkiintoisemmat ajopelit valloittivat kadut.
Tapahtuma-alueen keskiönä toimi tori, mutta myyntikojuja ja paraatiautoja oli myös Torikeskuksen takana olevalla puistoalueella – vilinää oli koko keskustassa Teknikumilta Citymarketille asti.
Ajoneuvojen tarjoaman silmänruuan lisäksi muutakin ruokaa oli tarjolla joka sorttia – ruokamyyntikojujen lisäksi useat alueen ravintola-alan yrittäjät olivat satsanneet vappupäivän tapahtumaan.
Jussi ja Eveliina Määttä viihdyttivät yleisöä musiikillaan, Levotonta Tuhkimoa hoilattiin antaumuksella yleisön joukossakin.
Tilaisuuden juonsi tyylikkään rennolla otteella Sastamalan yrittäjien puheenjohtaja Mika Valtonen.
Tapahtuma kokonaisuutena oli kaiken ikäisille sopiva ja onkin muodostunut monille jokavuotiseksi perinteeksi.
Kuulostelin mukana olevien ihmisten tunnelmia.
Ensimmäisenä jututin Puistokadun varrella ajoneuvoja ihaillutta Ali Kankaanniemeä.
Mikä sai hänet tulemaan tapahtumaan?
”Tottakai autot kiinnostaa, kaikki liikkuva kiinnostaa. Olen ollut mukana vappuparaatissa yhdeksän kertaa, asun täällä Vammalassa”, kertoi Kankaanniemi.
Mitä muuta miehen vappuohjelmaan kuuluu?
”Ulkoalueiden siivousta kotona.”
Kankaanniemi lähetti myös terveisiä lehden lukijoille.
”Muistakaa ihmiset, elämä jatkuu. Se on mottoni.”
Puistokadun varrelle oli parkkeerattu upea vanha T-Ford 26, jonka takapenkillä istui Pirjo Grönroos koiransa Huldan kanssa.
Sain kuulla, että auto on suvussa kulkeva helmi, joka on nyt perheen poikien omistuksessa.
”Meidän Mikko on ainoa joka osaa tätä ajaa. Olemme Karkussa mökillä ja tänne lähdettiin vappuajelulle”, selvitti Grönroos.
Seuraavaksi katseen vangitsi kadun toisella puolella seisova linjamobiili – Lauttakylän auto.
Lauttakylän linja-autot liikennöivät aikoinaan myös lapsuudenkotini suunnalla, joten kiinnostus heräsi.
Kiipesin onnikkaan jututtamaan kuskia.
Ratin takana istui Veli-Pekka Laitala.
Omistiko hän tämän auton?
”Ei Luojan kiitos. Tämän omistaa Suomen Linja-autohistoriallinen seura”, mies naurahti.
”Itse asiassa jo edesmennyt Veikko Syrjä pelasti tämän auton, tämä oli jo saattohoitoon menossa kun Veikko otti auton käyttöönsä ja kunnosti sen. Olen itsekin ajanut Lauttakylän autoja – olen ollut sekä asentajana että kuljettajana”, Laitala taustoitti.
En ole ainoa, jota ”Lauttis” kiinnosti.
Kuhinaa oli kuulemma riittänyt.
”Selvästi tämä bussi herättää tunteita ja muistoja ihmisissä”, Laitala oli huomannut.
Linja-auton jälkeen huomioni kiinnittyi erikoiseen traktoriin.
Se oli pieni ja nokkakin oli akselilla ”vinossa”. Tästä vempeleestä halusin tietää lisää.
Punainen traktori oli vuodelta -53.
”Sillä on ikää mittarissa enemmän kuin meillä”, nauroi Kotajärven museon kolmikko – Kari Suhonen, Timo Lehto ja Kari Ruusunen.
”Tämä taitaa olla pienin markkinoilla ollut oikea traktori. Tätä pienempiä ovat vain puutarhatraktorit”, Suhonen mainitsi.
”Sen on ollut tarkoitus aikoinaan korvata hevonen”, jatkoi Lehto.
Montakos hevosvoimaa sitä sitten konepellin alla jyllää?
”Kymmenen hevosvoimaa”, tiesi Ruusunen.
Sivussa olevalle nokallekin oli selitys.
”Tämä on riviviljelyyn tarkoitettu ja työlaitteet on kiinnitetty akselin välille tuohon sivuun, nykyäänhän kaikki työlaitteet ovat traktorin perässä.”
Erikoinen traktori ei suinkaan ollut ainoa erikoinen näky parkkipaikalla.
Seuraavaksi törmäsin nimittäin gorillaan. Kyllä, gorillaan, joka ajoi Monkeylla.
”Apina ja gorilla kävelivät torilla… Niinkuin siinä biisissä”, gorilla rallatti.
”Tai ajelivat torilla?”, ehdotin.
Niinpä. Honda Monkey – apinamopo ja karvainen gorilla. Siinähän sitä olikin toimiva yhdistelmä.
Tämän jälkeen pohdin, että vastaan tulisi tuskin enää mitään yhtä kummallista.
Toivuttuani gorillan tapaamisesta kiersin Torikeskuksen toiselle puolelle.
Näin nuoren miehen seisovan kiiltävänpunaisen Ford Transitin vieressä.
Ensimmäistä kertaa paraatiin osallistunut Markus Poutala kertoi kunnostaneensa Taunuksen itse.
Hän oli tapahtumasta iloinen.
”Kivaa täällä on. Sää on paras mahdollinen, jos juhannuksenakin olis samanlainen ilma, niin hyvä olisi”, hän tuumi.
Iloisia ilmeitä näki paljon.
Torikeskuksen takaoven tuntumassa hengaili hyvällä tuulella oleva pariskunta, Eija ja Jari Lamminen.
Rouvalla oli hilpeänvärinen peruukki päässään vapun kunniaksi.
”Tykätään käydä paraatissa ja olla mukana, kun kerrankin tapahtuu jotakin. Joka vuosi ollaan käyty, kun on järjestetty”, perusteli Eija Lamminen.
Ihana sää sai heiltäkin kiitosta.
”Oltaisiin kyllä tultu, vaikka olis satanut räntääkin. Säällä kuin säällä”, isäntä totesi.
Lammisilla itselläänkin on kotona harrasteauto.
”Tykkäämme vanhoista autoista. Meillä on sellainen Chevrolet Camaro.”
Autoaan he eivät kuitenkaan kisaan ilmoittaneet.
”Kivempi olla vain katsomon puolella.”
Seuraavaksi yleisön joukosta erottui komea hattu.
Se kuului Lilli Koivulalle, joka nautti hulinasta tyttärensä Tiran kanssa.
”Tultiin tänne museoautolla, isännällä on museo-Volvo”, paljasti Lilli Koivula.
”Tämä on kiva tapahtuma koko perheelle, ei tarvinnut lapsiakaan tänne pakottaa. Ja on hyvä, että tapahtuma ei ole liian pitkä.”
Torialue sai propsit.
”Kiva uusi tori, hyvä kun on enemmän istumapaikkoja. Vielä kun tuo esiintymislava saadaan valmiiksi, niin sitten on oikein hyvä.”
Yleisö otti vilkkasti osaa äänestykseen ja tuomaristo puntaroi tarkkaan omaa päätöstään.
Kolmihenkiseen tuomaristoon kuuluivat tänä vuonna nuorisovaltuuston puheenjohtaja Anna-Liisa Ollila, kaupunginjohtaja Jarkko Malmberg ja yrittäjä Sirkka-Liisa ”Samu” Leino.
Tuomariston päätöksessä ensimmäisen sijan nappasi Janne Vuorisalo vuosimallin -53 Cadillac Eldoradollaan, hopealle tuli Asko Haro Mercedes Benzillään 180 vuosimallia -58 ja pronssisijan vei Tarmo Pihlajamäki vuosimallin -62 Volkswagen Kleinbusilla.
Yleisön suosikki oli Jonna Mäkisen lehmäteemainen Fiat 127 vuosimallia -80.MielM
Lisää tunnelmia kuvien muodossa:
Kyllä oli hieno tapahtuma nuorille ja vähän vanhemmillekin ihmisuroksille. Naaraitakin oli paikalla seuraamassa uroksille lajityypillistä käyttäytymistä. Suuri kiitos niille jotka tämän järjestivät.
Sastamala on kyllä uskomattoman juntti paikka. (Ei ole kriittikkiä, rehellinen junttius on ihan jees).