Lasten ja nuorten pahoinvointi on ollut Vantaan kouluampumisen jälkeen päivittäinen kestopuheenaihe. Lauttakylän koulun rehtori Maarit Malmberg ja koulukuraattori Tuulia Sarin rauhoittelevat, että yleisesti ottaen huittislaisilla lapsilla ja nuorilla menee hyvin.

”Koulussa on iloista tekemistä ja riemukkaita välitunteja”, Malmberg toteaa.

Erilaiset haasteet ovat kuitenkin viime vuosina lisääntyneet huomattavasti ja Malmbergin mukaan heillä, joilla menee huonosti, menee usein todella huonosti.

”Sellaiset murrosikäisten ongelmat, joita oli aiemmin yläkoulussa, ovat monimutkaistuneet ja valuneet jo tänne alakoulun puolelle”, Sarin kertoo.

Malmberg nostaa esimerkiksi kylällä luuhaamisen ja yökyläilyt kavereiden luona.

”Vanhempina kiinnittäisin huomiota siihen, mihin aikaa lapset tulevat kotiin ja missä porukassa he liikkuvat.”

Rehtorin mukaan opettajat kuulevat koulussa paljon lasten viikonloppujen vietosta.

”Päihteiden suhteen on aina sellaista aaltoliikettä. Alakoululaisilla on yksittäisiä nuuskan, sähkötupakan ja alkoholin käyttökokeiluja. Tavallinen tupakka ei tällä hetkellä kiinnosta, mutta vanhempana olisin todella tarkkaavainen sähkötupakan suhteen, sillä ne on usein naamioitu niin erinäköiseksi, ettei niitä edes sähkötupakaksi tunnista.”

Jälki-istunto annetaan aina syystä

Koulun tehokkain keino puuttua häiriökäyttäytymiseen on ensisijaisesti keskustelu ja kurinpitotoimena jälki-istunto. Malmberg ja Sarin harmittelevatkin yleistynyttä trendiä, jossa vanhemmat kieltävät jälki-istunnon.

”Jälki-istunto annetaan aina aikuisen toimesta perustellusti ja syystä. Se, että jälki-istunnon tarpeellisuus ja opettajien tekemä selvitystyö kyseenalaistetaan kodin toimesta, jättää koulun keinot aika vähäisiksi”, Sarin sanoo.

”Mielestäni ihan yhteiskunnan toimivuudenkin vuoksi on tärkeää oppia yhteisten sääntöjen arvostaminen ja edes jonkinasteinen auktoriteettien kunnioittaminen”, Malmberg jatkaa.

Sarin ja Malmberg korostavat, että mikäli häiriöitä tulee, tilanteisiin olisi tärkeintä päästä kiinni mahdollisimman nopeasti.

”Yhteistyö koulun ja kodin välillä on ensiarvoisen tärkeää. Lapsen asia on se meidän yhteinen asiamme”, Malmberg sanoo.

Koulusta ja oppimisesta kannattaa puhua positiivisesti kotona

Erityisen herkästi vanhemman kannattaa puuttua lapsen poissaoloihin. Malmbergin mukaan poissaolojen taustalla voi olla fyysisen tai psyykkisen sairauden lisäksi esimerkiksi peliaddiktioita tai fyysistä väsymystä, kun jo alakouluikäisen lapsen vuorokausirytmi on sekaisin. Kiusaaminen on vain harvoin syynä alakouluikäisten poissaoloihin.

”Koululla on paljon kanavia, joiden kautta lähteä hakemaan apua ongelmaan. Vanhemman aktiivisuus ja avun hakeminen on tässä avainasemassa”, Malmberg muistuttaa.

”Usein vanhemmalle on valtava helpotus jo siitä, että saa sanottua tarvitsevansa apua. On ensimmäinen askel kohti helpotusta, kun asia on tiedossa koululla”, Sarin jatkaa.

Kouluun kiinnittymisen kannalta on todella merkityksellistä, miten koulusta ja oppimisesta puhutaan kotona.

”Tämä lähtee jo todella varhaisesta vaiheesta. Kun koulu alkaa, on tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita koulusta ja jos jotain oppimisvaikeuksia tulee, niin niitä lähdetään yhteistuumin ratkaisemaan”, Malmberg sanoo.

”Vanhemman on hyvä kannustaa lastaan koulunkäyntiin. Itse pidän vaarallisena lausetta, että ”en minäkään osannut tai tykännyt”. Nyt voidaan pyytää apua, jos ei osata tai ei tunnu mukavalta”, Sarin jatkaa.

Sarinin mukaan moni vanhempi miettii, voiko lapsen toimintaa rajoittaa esimerkiksi kavereiden kanssa vietetyn ajan, pelaamisen tai kännykän käytön osalta.

”Todellakin voi”, hän painottaa ja muistuttaa rajojen asettamisen olevan vanhemman tärkeimpiä tehtäviä.

”Kännykän käyttö ei ole mikään lapsen subjektiivinen oikeus. Lapsi voi tehdä valintoja kuten haluaako hän laittaa punaisen vai keltaisen takin, mutta ei sellaista valintaa, että hän ei laita talvella takkia ollenkaan. On vain asioita, jotka vanhemman tulee päättää”, Malmberg sanoo.

Jokaisesta kodista tuttu klassikko ”mutta kun kaikki muut saa”, kannattaa myös jättää omaan arvoonsa. Jokainen perhe luo itse omat sääntönsä.

”Tosiasia on, että pelit, some ja kännykät ovat tulleet jäädäkseen. Täyskieltoja ei kannata asettaa, vaan opetella elämään niiden kanssa. On tärkeää muistaa, että itse annamme lapselle tässä asiassa vahvimman mallin. Otanko itse puhelimen esimerkiksi ruokapöytään”, Malmberg huomauttaa.

Tärkeää on myös seurata, mitä lapset puhelimella tekevät.

”Asiat ovat usein TikTokissa ja Snapchatissa ennen kuin uutisissa. Lapset voivat nähdä sosiaalisesta mediasta ihan kauheita asioita”, Sarin toteaa.

Koulussa näiden somekanavien käyttö kuuluu lasten kielenkäytössä.

”Sellaisia nimityksiä ei elokuvissa tai tv-ohjelmissa kuule, aivan karmeita termejä.”

Älylaitteiden kautta tämän päivän lapsilla on paljon varhaisemmassa vaiheessa aivan eri tavalla tietoa ja mahdollisuuksia kuin pari vuosikymmentä sitten.

”Vanhempien tehtävä on suojella lapsia valtavalta informaatiotulvalta, sillä lasten kyky käsitellä kaikkea sitä tietoa ei ole samanlainen kuin aikuisilla”, Malmberg muistuttaa.

Leikki, lukeminen ja liikunta ovat vähentyneet

Malmberg nostaa esiin myös kestopuheenaiheeksi nousseen lukemisen merkityksen. Hänen mukaansa lukemisen vähyys näkyy jo myös lasten tunnetaidoissa.

”Meillä on 4.-luokkalaisia, jotka eivät tiedä, millainen on pirteä tai riemastunut, eikä omien tunteiden sanallistaminen ei onnistu, koska tunteita ei osata nimetä. Siinä missä some on tuonut uudet rumat nimitykset, kirjoista opittavat tavalliset sanat ovat hävinneet.”

Yhtä ikävä vaikutus on myös leikkimisen vähentymisellä.

”Kun lapset eivät leiki, heille ei tule harjoitusta toisen asemaan asettumisesta”, Sarin sanoo.

Totta on myös liikuntataitojen vähentyminen. Malmberg kertoo, että kaikki lapset eivät enää pääse kyykkyyn tai osaa kuperkeikkaa.

”Tällaiset taidot kehittyisivät ihan tavallisilla metsäretkillä ja sellaiset retket ovat juuri sitä perheen yhteistä tekemistä, mitä lapset edelleen eniten kaipaisivat.”

Toisessa ääripäässä ovat lapset, joilla on tavoitteellinen harrastus viikon jokaiselle päivälle.

”Sekään ei välttämättä ole hyvä, sillä lasten on tärkeä oppia myös tylsistymistä. Lapselle on kasvattavaa olla joku ohjattu harrastus, mutta ei jokaisena iltana viikossa”, Malmberg toteaa.

Luottamus kaiken a ja o

Vaikka jokainen perhe luo omat sääntönsä itse, voi arkea helpottaa, jos koko kaveriporukalle saadaan sovittua esimerkiksi yhteiset peliajat. On harmillista, että usein huoltajien välinen keskustelu kasvatuksellisista asioista vähenee, mitä vanhemmaksi lapset kasvavat.

”Olisi tärkeää, että tietää oman lapsensa kavereiden vanhemmat ja tarvittaessa olla heihin yhteydessä”, Sarin sanoo.

Tärkeää on myös päästää lapsen ystävät kylään silloin tällöin.

”Kavereilla kyläily on ihan selvästi vähentynyt, mikä on tietenkin ymmärrettävää, kun monen arki on nykyään niin hektistä. Tällainen lasten yhdessä oleminen olisi heille kuitenkin todella tärkeää”, Malmberg sanoo.

Kotiinkaan lapsia ei kannata lukita, vaan heille on tärkeää päästä harjoittelemaan elämässä tarvittavia taitoja.

”Lapselle kannattaa opettaa, että luottamus rakentuu sillä, että on rehellinen. Kaikki tekevät virheitä ja pääsee helpommalla, kun kertoo niistä itse heti. Niin kauan kuin on luottamusta, arki toimii ja vapauksiakin voi antaa”, Malmberg pohtii.

Tämän päivän lapset pärjäävät pitkälle aivan samoilla opeilla kuin lapset aiemminkin. Malmberg korostaa hyvien käytöstapojen merkitystä.

”Vanha sanonta, että tee toiselle niin kuin toivon itselleni tehtävän, pätee edelleen. Hyvä on muistaa, että tämän päivän luokkakaveri voi olla muutaman vuoden päästä se, joka valitsee yritykseensä työntekijää. Selvää on, että kun on ystävällinen, kohtelias ja osaa kysyä, niin sillä pääsee elämässä pitkälle.”