Missä kirjoissa on parhaat bileet? – Nelikymppinen Vanhan kirjallisuuden päivät on kiinni aikansa ilmiöissä: ”Eihän Ruisrockissakaan soiteta vain rokkia”

Tytti Meriluoto, Päivi Mäki-Kerttula ja Sanni Ylipekkala toivottavat kaikki tervetulleiksi viettämään kirjan juhlaa Sylväälle. Tämän vuoden Juhla-teeman graafisesta ilmeestä vastaa Kari Jokinen.

Yhtä juhlaa Vanhan kirjallisuuden päivät on kirjanystäville tietysti aina, mutta tänä suvena jo 40. kertaa ja vieläpä aivan erityisesti, onhan pyöreitä juhlivan tapahtuman teemanakin Juhla.

Alueviesti tapasi kirjapäivien työmyyrät toiminnanjohtaja Päivi Mäki-Kerttulan, tuottaja Tytti Meriluodon ja tuotantoassistentti Sanni Ylipekkalan Kulttuuritalo Jaatsilla.

Onko juhlavat tunnelmat?

”Kiireiset, odottavat ja innostuneet tunnelmat – kuten aina tähän aikaan vuodesta”, Mäki-Kerttula nauraa.

”Neljä vuosikymmentä kirjapäiviä, onhan se upeaa. Vaikka tapahtuma on muuttunut vuosien varrella, sen ydin on pysynyt samana: keskiössä on kirja ja kiinnostava ohjelma”, Meriluoto tuumaa.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi valmistuva Ylipekkala korostaa kirjan juhlan merkitystä tässä ajassa:
”Niin paljon puhutaan lukemisen tärkeydestä ja lukutaidon heikkenemisestä. Minulla on silti toiveikas olo, moni lapsi kiinnostuu lukemisesta, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.”

Mäki-Kerttulan mukaan lukutaidottomuus eriarvoistaa ja estää sisäistämästä erilaisia näkökulmia, johtaa puhumaan vain yhtä totuutta ja lisää ääriajattelua.

Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä on tärkeä sivistystehtävä, kirjan juhla on moniäänisyyden juhlaa.

Missä kirjoissa on parhaat bileet?

Tapahtuman teema näkyy toki myös ohjelmasisällöissä.

Meriluoto poimii ohjelmasta perjantain päätteeksi tapahtuvan kohtaamisen, jossa tutkija Juha Nirkko ja kirjailija, filosofian tohtori ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen keskustelevat suomalaisten juhlaperinteiden historiasta. Keskustelun lomassa kuoronjohtaja Henna Dolk Viksten avittaa yleisön yhteislauluun perinteisten juhlalaulujen merkeissä, Helan går:ista Akselin ja Elinan häävalssiin. Häntä säestää television viihdeohjelmista tuttu Katja Lappi.

Ylipekkala muistuttaa, että ennen yhteislaulun riemua tietokirjailija Päivi Jokitalo johdattaa kirjailijat Ann-Christin Antellin, Tommi Liimatan ja Peter Sandströmin keskustelemaan kirjallisuuden juhlista. Tilaisuudessa selviää myös kenen kirjallisen hahmon kanssa kirjailijat lähtisivät juhlimaan.

Mäki-Kerttulan nosto on lauantain perinteinen Kirjateekki, joka sekin heittäytyy juhlahumuun. Kirjajukkina toimivat kirjailijat Ville Hytönen ja Mari Mörö. Heidän valitsemiaan otteita kirjallisuudesta lukevat ääneen näyttelijät Mirjami Heikkinen ja Jussi Lehtonen.

”Kannattaa tulla kuulemaan, millaisia bakkanaaleja jukat ovat löytäneet maailmankirjallisuudesta ja millaisiksi ne yltyvät taiteilijoiden tulkitsemina”, Mäki-Kerttula kannustaa.

Mutta missä kirjassa on kirjapäivänaisten mielestä parhaat bileet?

Seuraa hirmuista aivonystyröiden tiristelyä. Onhan niitä kirjallisia juhlia vaikka kuinka paljon, mutta miksi juuri nyt ei tule mitään mieleen? Luokkakokous, sukujuhlat, opiskelijabileet ja juhannus. ”Hannu Salaman Juhannustanssit!”

Muistihäiriöistä huolimatta tulemme kollektiivisesti sellaiseen johtopäätökseen, että olemme lukeneet lukuisia teoksia, joissa juhlitaan ja juhlilla on henkilöhahmojen keskinäisten suhteiden sekä juonen kannalta merkitystä. Juhlat kokoavat ihmisiä yhteen, ja tietäähän sen tosielämästäkin, että silloin draaman aineksia ilmenee.

Juhliin kuuluu olennaisesti ruoka. Mäki-Kerttula muistelee, miten hänestä lapsena tuntui, että Enid Blytonin Viisikko-kirjoissa syötiin paljon. Seikkailuun lähdettiin hyvillä eväillä varustettuna.

Syömäpuolta ei kirjan juhlissakaan ole unohdettu, telttaravintolasta vastaa jälleen Liekoranta. Tytti Meriluodon mukaan ihmiset toivovat vaihtoehtoja, ja toive on huomioitu. Telttaravintolassa on tarjolla niin perinteisempiä lounasvaihtoehtoja kuin street foodiakin.

”Ennen muinoin kirjateltta täyttyi iltaisin juhlijoista, nyt virallinen iltabilepaikka on Bistro Laituri”, Meriluoto vinkkaa.

Vanhan kirjallisuuden päivien tunnelmaa Sylvään koululla. Kuva: Laura Vanzo.

”Nuoret ovat löytäneet antikvariaatit”

Vanhan kirjallisuuden päivät perustettiin aikana, jolloin kirjallisuuskentässä vallitsi verkostoitumisen buumi, Päivi Mäki-Kerttula sanoo. Joku voisi todeta, että kirjallisuudessa meni lujaa.

Viime vuonna 40-vuotisjuhlia viettivät Suomen tietokirjailijat ja Finlandia-palkinto, tänä vuonna kirjapäivien lisäksi muun muassa Suomen dekkariseura.

Moni nelikymppinen yhdistys ja kirjallisuuden kannalta merkittävä taho toimii aktiivisesti edelleen. Mäki-Kerttulan mukaan tämä viestii siitä, että puheet kirjan kuolemasta ovat täysin ennenaikaisia. Vanhoilla kirjoillakin menee nyt paremmin kuin vielä pari vuotta sitten.

”Nuoret ovat löytäneet antikvariaatit. Nehän ovat ekologisuudessaan trendin harjalla. Antikvariaattien määrän väheneminen on pysähtynyt”, Mäki-Kerttula sanoo.

Meriluodon mukaan uuden kirjan puolella pientä katoa on, sillä sekä kirjakauppojen että kustantamojen määrä vähenee. ”Parhaimmillaan uusia kirjoja myi tapahtumassa 50 näytteilleasettajaa, nyt heitä on noin 40.”

Vaikka tapahtuman järjestämisen kulut nousevat, on kirjapäiville edelleen vapaa pääsy.

”Joka vuosi tämä tulee joillekin kävijöille iloisena yllätyksenä. Me tietysti toivomme, että pääsylipusta säästyneet eurot käytetään kirjoihin”, Meriluoto sanoo.

Onko joku asia kirvoittanut kävijöissä kritiikkiä?

”Tapahtuman nimeä on arvosteltu sillä perusteella, että sisältö on paljon muutakin kuin vanhoja kirjoja. Mutta eihän Ruisrockissakaan soiteta vain rokkia”, Meriluoto toteaa. ”Meillä mennään aina messutapahtumia huomattavasti laajemmalla skaalalla myös ohjelman suhteen.”

Kirjat yhdistävät ihmisiä. Arkistokuva Vanhan kirjallisuuden päiviltä: Reijo Keskikiikonen 2018.

Mäki-Kerttulan mukaan Kirjapäivät elävät ajassaan. Hyvistä formaateista pidetään kiinni, ja niistä, jotka eivät enää vedä väkeä, uskalletaan luopua. Esimerkiksi kirjahuutokauppaa ei enää ole järjestetty.
Viime vuosina nuorten osuus ohjelmasisältöjen tekijöinä on kasvanut. Yhteistyötä on niin Vammalan lukion kuin Kustannusliike Warelian kanssa. Juhlavuonna lapsille on enemmän ohjelmaa kuin koskaan aiemmin.

Sylvään koululle rakennettavan uudisosa Taitotalon työmaa vaikuttaa tapahtumajärjestelyihin niin, että invapysäköintiä lukuunottamatta autot pitää jättää parkkiin muualle. Kirjapäivien virallinen pysäköintialue on viime vuoden tapahtupaikalla ammattikoulun ja Vexve Areenan ympäristössä.

”Remontin varjossa tätä tapahtumaa on vietetty Sylväällä ennenkin, rakennustyöt eivät vaikuta koulun sisätiloihin, ainoastaan piha-alueen käyttöön”, Mäki-Kerttula sanoo.

Viime vuonna Meriluoto hihkaisi vastaavan haastattelun lopuksi: Älkää menkö Sylväälle, tulkaa ammattikoululle.

”Nyt minun täytyy sanoa autolla tapahtumaan saapuville, että menkää ensin ammattikoululle parkkiin, mutta tulkaa sitten yhteiskuljetuksella Sylväälle”, hän naurahtaa.

Kirjapäiväinfoa:

  • Vanhan kirjallisuuden päivät Sylvään koululla 28. – 29.6.2024, pe klo 10 – 18, la klo 10 – 17.
  • Kirjapäivien maksullinen asiakaspysäköinti toteutetaan etäparkkina viimevuotisten väistötilojen alueella Vammalan ammattikoululla ja Vexve Areenalla (Ratakatu 5–36). Etäparkilta on matkaa Sylvään koululle n. 3 km. Etäparkilta on oma bussikuljetus Sylvään koululle ja takaisin vartin välein.
  • Tapahtumassa palvelee Liekorannan ylläpitämä telttaravintola sekä lapsiparkki ja infopiste.
  • Ilmainen kaupunkibussi lähtee tasatunnein rautatieasemalta ja puolelta Vanhan kirjallisuuden päiviltä, Sylvään koululta ja kiertää mm. Herra Hakkaraisen talon ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkon kautta.
  • Zetorilla Kirjakortteliin! Vanhan kirjallisuuden päiviltä on mahdollista kulkea traktorin kyydissä Marttilankadun Kirjakorttelille ja takaisin. Sylvään koulun Zetor-pysäkki sijaitsee Ojansuunkadulla. Kirjakorttelin pysäkki sijaitsee puolestaan Marttilankadulla Pukstaavin ja Herra Hakkaraisen talon välissä.

Jätä kommentti