Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna ”eksyin” eräiden sattumien kautta elämäni ensimmäistä kertaa Sastamalaan ja millaisen yllätyksen koinkaan. Vierailin viikonlopun aikana maankuuluilla kirjapäivillä, ja sen lisäksi minut vietiin Tyrvään Pappilaan, Keikyän riippusillalle, Kaalisaareen ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkolle.

Pappilan puutarha oli kerrassaan lumoava, ja pelkästään sitä ihaillen olisin voinut viettää koko päivän. Kuulin, että kaupunkilaiset saavat kuljeskella puistossa ihan vapaasti, eikä aluetta ole eristetty portein edes paikan ollessa kiinni. Tämähän on aivan luksusta ihmiselle, joka asuu pääkaupunkiseudun betoniviidakossa. Pääkaupunkiseudulla tuollaiseen paratiisiin päästäkseen saisi pulittaa jo pääsymaksua muutaman euron.

Vaikutuksen teki myös komea riippusilta ja vallankin tarina sen kunnostuksesta. Mitä ihailtavaa talkootyötä. Sellaistakaan ei monelta paikkakunnalta löydy. Ja entäs sitten vanha kivikirkko upeine maalauksineen. Vallan henkäilin ihastuksesta.

Mietin, ymmärretteköhän te sastamalalaiset, miten kauniissa kaupungissa te asuttekaan. Upea uimarantakin ihan kaupungin keskustassa.

Seuraavakin visiitti Sastamalaan tuli jo sovittua, enkä usko senkään jäävän viimeiseksi.

Sastamalaan ihastunut ruuhkasuomalainen