Pihan vanhojen, koukero-oksaisten omenapuiden katveessa on Natasha Vilokkisen lempipaikka.
Siellä hän usein puutarhatuolissa istuskellen lukee jotakin mukaansatempaavaa kirjaa.
Viehättävässä, keltaista puutaloa ympäröivässä pihapiirissä on kaikkiaan kolmekymmentä suurta omenapuuta.
Kauneimmillaan ne ovat kukkiessaan alkukesästä – silloin puutarha on kuin suoraan romanttisesta romaanista.
”Olen aina lukenut paljon”, Vilokkinen kertoo.
Kirjoihin liittyy myös hänen ammattinsa – kirjallisuuden kääntäjä.
”Lukion jälkeen ajattelin opiskella biotekniikkaa, mutta tulin siihen tulokseen, että olen sittenkin enemmän humanisti. Kielissä olen aina pärjännyt hyvin.”
Hän haki ja pääsi Tampereen yliopistoon käännöstieteitä opiskelemaan.
”Gradun piti olla tieteellistä tutkimusta, mutta kursseilla pääsin kääntämään kaikenlaisia tekstejä.”
Kielitaitoaan Vilokkinen kartutti myös au pairina Englannissa.
”Olin siellä vuoden. Halusin mennä arkielämän keskelle, sitähän kirjoissakin usein kuvataan.”
Oma äidinkieli on kääntäjän tärkein työkieli.
”Tässä työssä vaaditaan hyvää äidinkielentaitoa”, Natasha Vilokkinen toteaa.
”Olen opiskellut myös englantia, mutta osaan kyllä ruotsia ja jonkin verran ranskaa ja saksaa.”
Kirjoja Vilokkinen kääntää englannista suomeksi suomalaisille kustantamoille.
Suurin toimeksiantaja freelancerina työskentelevälle naiselle on WSOY. Suomennettavat kirjat ovat dekkareita, historiallisia romaaneja, scifiä ja tietokirjallisuutta.
”Viime vuosina olen kääntänyt vain kaunoa, mutta aikaisemmin käänsin paljon myös tietokirjallisuutta ”, Vilokkinen täsmentää.
”Kaunokirjallisessa tekstissä kirjailijan tyyli ja kieli ovat pääosassa, mutta tietokirjallisuudessa tärkeintä on tekstin luettavuus ja erikoisalan sanaston oikeellisuus”, Vilokkinen painottaa.
Kääntäjät ovat erittäin tärkeä – mutta suurelle yleisölle aika ”näkymätön ja tuntematon” ammattikunta.
Yhä useampien kustantamoiden kirjoissa näkyy nykyään kannessa suomentajan nimi kirjailijan nimen lisäksi.
Tässä asiassa WSOY on ollut edelläkävijä – se on ensimmäinen iso kustantaja, joka on alkanut laittaa nimen etukanteen.
Aiemmin sitä piti etsiskellä kirjan alkulehdiltä.
”Ja näin on ikävä kyllä edelleen monien kustantamojen kohdalla”, Vilokkinen harmittelee.
Kirjailijan luomuksen kääntäminen eri kielelle on kuitenkin aivan oma, ainutlaatuinen tehtävänsä.
Siinä vaaditaan kielten osaamisen lisäksi erityisammattitaitoa.
”Kirjailijan tyyli pitäisi tavoittaa eri kielellä. Koko teksti pitää ajatella suomeksi uudelleen”, kuvailee Vilokkinen.
”Eli ei käännetä sanoja, vaan ajatuksia. Pitää kyetä ymmärtämään, minkä vaikutuksen kirjailija on halunnut tehdä lukijaan, ja onnistua tekemään se sama vaikutus suomalaiseen lukijaan.”
Työskennellessä pitää huomioida täysin eri kieliperheet ja kulttuurit.
”On mahdotonta kääntää ihan täysin samoin, joten tavallaan kääntäjä on itsekin ”kirjailija”. Ei auta, että osaa lähtökielen ja kääntökielen – sen lisäksi pitää tavoittaa lukija. Käännetyn kirjan tulee toimia kokonaisena suomenkielisenä tekstinä”, selvittää Vilokkinen.
Yksi kääntäjille haasteellisia asioita ovat erilaiset sanonnat.
”Joskus suomalainen sanonta osuu tarpeeksi lähelle, mutta aina niin ei käy – ja silloin tarvitaan luovuutta. Tämä työ on sellaista tasapainottelua.”
Helppoa suomentaminen ei siis ole.
”Eräs professori sanoi, että kääntäminen on vaikeinta, mitä aivoilla voi tehdä”, Vilokkinen muistelee hymyillen.
Luovassa työssä voisi korjauksia tehdä loputtomasti.
Pitää kuitenkin osata myös päättää, milloin työ on valmis – ja osata päästää tekstistä irti.
”Deadlinet ovat tärkeitä. Kun painokone on varattu, on teksti pakko saada valmiiksi.”
Kokemus tuo oman arvokkaan lisänsä ammattitaitoon.
”Kun on tehnyt parikymmentä vuotta töitä eri kustannustoimittajien kanssa, kokemusta on karttunut. Kymmenen ensimmäistä vuotta minulla meni, ennen kuin alkoi tuntua siltä, että tiedän, mitä teen”, Natasha Vilokkinen naurahtaa.
Täysin tarkasti ei pysty arvioimaan, kuinka kauan käännöstyössä menee. Se on hyvin kirjakohtaista.
”Keskimäärin esimerkiksi 300 sivun kääntämiseen kuluu ammattilaiselta keskimäärin kolmesta neljään kuukautta – mutta aika riippuu paljon tekstistä. Käytännössä päälle lasketaan vielä yksi lisäkuukausi loppukorjauksiin”, Vilokkinen sanoo.
”Ja seuraavaa kirjaa pitää aloittaa jo, kun edellisen loppuviilaukset ovat vielä menossa. Jonkun aikaa on siis kaksi työtä päällekkäin.”
Suomentajalta kirjan teksti menee ensin kustannustoimittajalle, josta se tulee korjausehdotusten kanssa takaisin.
”Korjausten jälkeen se lähtee taittoon”, selvittää Vilokkinen.
”Kun kirja lähtee painoon, se on aina helpotus.”
Suomessa on vain muutamia satoja kirjallisuuden kääntäjiä, joista vain osa on kokopäivätoimisia.
Vaikka työ on vaativaa, ei palkka huimaa päätä.
”Kääntäjän on kuitenkin mahdollista saada apurahaa”, kertoo Natasha. Tärkeä osa tuloja ovat myös Sanaston hallinnoimat lainauskorvaukset.
”Se tarkoittaa sitä, että jos suomentajan kirjaa lainataan kirjastosta, siitä saa pienen korvauksen. Summa on vain 23 senttiä kirjalta yhdestä lainauskerrasta, mutta jos kirja on suosittu ja sitä lainataan paljon, kertyy siitä ihan mukavaa lisätuloa.”
Lukemisen lisäksi Natasha Vilokkinen katselee mielellään elokuvia ja sarjoja.
Ammattitauti tosin välillä häiritsee katselukokemusta.
”Mietin toisinaan, että olisihan tuon paremminkin voinut kääntää”, myöntää Vilokkinen.
”Kääntäjät eivät muuten keksi elokuvien ja kirjojen nimiä. Ne ovat markkinointiosastojen käsialaa”, hän paljastaa.
Vaikka ammattikunta ei kovin yleinen olekaan, Sastamalan Kiikoisissa kääntäjiä on peräti kaksi.
Natasha Vilokkisen puoliso Seppo Raudaskoski on nimittäin myös suomentaja.
