Postilaatikkoon ilmestyi kirje, jossa Caruna ilmoitti nostavansa sähkönjakeluhintoja. Syyksi kerrottiin Caruna Oy:n talouden alijäämäisyys. Perkasin hieman asiaa.
Carunan toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen mukaan viime vuoden tulos oli yhtiön historian paras. Liikevoitto oli 213 miljoonaa euroa (43% liikevaihdosta.) Caruna jakoi vuonna 2023 osinkoja 130 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin vuosien 2020 – 2022 yhteenlaskettua osinkovirtaa. Carunasta on kotimaisessa omistuksessa 7,5% (Kauppalehti 21.3.2024).
Carunalla on myös osakaslainaa, josta se maksoi korkoja maksoi noin 67 miljoonaa euroa vuonna 2023. Tämä ei suoraan tilinpäätöksestä näy, mutta suuruus on pääteltävissä.
Eli summattuna: Yhtiö maksoi viime vuonna omistajille noin 197 miljoonaa euroa, mikä on lähes vuoden 2023 liikevoitto ja noin 40 prosenttia liikevaihdosta. LinkedInissä noin viikko sitten Carunan toimitusjohtaja perustelee hinnannostoa: ”Hintoja korotetaan koska aiempien vuosien kassavirrat eivät ole riittäneet kasvaneiden operatiivisten kustannusten, investointien ja kohtuullisten pääomakustannusten kattamiseen. Tätä tarkoittaa alijäämäisyys.”
Tästä pitää ottaa oppia. Luonnollisten monopolien eli palveluiden, joita sen luonteen vuoksi ei voi kilpailuttaa, tulee lähtökohtaisesti olla julkisessa omistuksessa tai ainakin enemmistöomistuksena. Caruna on tästä hyvä esimerkki.
Poliitikkojen tulee huomioida tämä päätöksiä tehdessään. Vaikka Caruna on esimerkki valtakunnantason poliittisten päätösten vaikutuksista, tulee asia ehdottomasti huomioida myös kuntatasolla, myös meillä Sastamalassa.
Yritysten kuuluu tehdä voittoa ja omistajin tulee saada tuottoa. Kuitenkin monopoliasemassa olevat kansainvälisessä omistuksessa olevat yritykset saattavat keskittyä maksimoimaan lyhyen aikavälin voitot toki lain mahdollistamisin keinoin, mutta paikallisen kuluttajan kukkaroa hyödyntäen. Tällöin myös paikalliset tarpeet saattavat jäädä maksimaalisen voitontavoittelun jalkoihin. Kuluttaja ei voi tilaustaan perua ja kuluttaja maksaa. Näin rahamme virtaavat ulkomaille eivätkä jää meidän hyväksi. Me maksamme.
Esa Pajala
Sastamala, Vammala
