Kun Jari Nurmi aloitti Tyrvään yhteislyseon vuonna 1964, hän säästi ensimmäisen puolen vuoden aikana itselleen rannekellorahat, koska pyöräili kotiinsa lounaalle joka päivä, yhteensä 6 kilometriä. Lauantaisinkin, koska kouluviikko oli kuusipäiväinen.
”Isä sitä ehdotti. Halusin rannekellon, koska se vähän kuin kuului oppikoululaiselle. Olin hyvin onnellinen, kun sain näin kerättyä rahat ensimmäiseen kellooni, joka maksoi 60 markkaa”, Nurmi muistelee.
Hän ja luokkatoverinsa Mauri Kaaja ovat yhdessä seitsemän muun kouluaikaisen kaverinsa kanssa järjestämässä luokkatapaamista kaikille ”monneille”, jotka aloittivat oppikoulun Tyrvään yhteislyseossa vuonna 1964.
”Suurimman osan olemme jo tavoittaneetkin, mutta vielä uupuu muutamia. Mahtaisimmeko tavoittaa heidät lehtijutun avulla”, miehet pohtivat ja ottivat yhteyttä Alueviestin toimitukseen.
Nurmi ja Kaaja ovat kiitollisia vieläkin siitä, että oppikouluun aikoinaan pääsivät.
”Oppikoulu ei suinkaan ollut ilmainen, vaan maksoi pitkän pennin. Lukukausi- ja ruokamaksun lisäksi piti maksaa koulukyydit ja kirjat”, Kaaja selvittää.
”Oli paljon lahjakkaita lapsia vähävaraisista perheistä, jotka olisivat oppikoulussa menestyneet paljon paremmin kuin monet sinne päässeet ikätoverinsa, mutta joiden pohjakouluksi jäi olosuhteiden vuoksi pelkkä kansakoulu”, Nurmi lisää.
Tyrvään yhteiskoulu kasvoi sotien jälkeen voimakkaasti, enimmillään 973 oppilaan kouluksi vuonna 1968. Taloakin laajennettiin kolmesti, viimeksi vuonna 1962, jonka myötä alkoi vasta kouluruokailu.
”Pula-ajan jälkeen käynnistynyt elintason nousu mahdollisti yhä useampien lasten ohjaamisen ilmaisesta kansakoulusta oppikouluun. Pyrkijöitä lisäsivät myös suuret ikäluokat ja sekin, että yksityisestä koulusta tuli halvempi valtion lyseo vuonna 1955. Pääsykokeisiin saattoi osallistua aikaisintaan kansakoulun 4. luokalta. Jopa yli puolet pyrkineistä ei mahtunut.
Sisään päässeet suorittivat useimmiten 5-luokkaisen keskikoulun, vähitellen yhä useampi myös lukion 8. luokkaan saakka”, Nurmi selvittää.
Luokkatapaamista suunnitellessa Nurmelle ja Kaajalle on noussut mieleen monia koulumuistoja.
”Kerrotaanko se, kun tehtiin mustaa ruutia”, Nurmi kysyy naurahtaen.
Poikajoukko oli kuullut, että mustaa ruutia voi tehdä itse, ja koulun kirjaston valikoimista löytyikin oikea opus. Apteekissa farmaseutti hieman ihmetteli, kun Kaaja kysyi kankirikkiä, mutta myi, kun Kaaja kertoi sitä tarvittavan koulussa.
Saatuaan muutkin aineet kasaan pojat täyttivät kuivuneella seoksella tyhjiä kiväärinhylsyjä, laittoivat niitä pulloon ja posauttelivat Rautaveden jäällä.
”Rehtori Eino Miilunpalo sai asiasta vihiä, ja piti tiukan puheen aiheesta koulun keskusradiossa. Se peli loppui siihen”, Kaaja kertoo.
”Miilunpalo oli hieno rehtori. Paitsi tiukka auktoriteetti, hän oli isällinen ja oikeudenmukainen”, Nurmi toteaa.
Sen aikaista koulukuria Nurmi ja Kaaja eivät muistele ollenkaan pahalla.
”Jälki-istuntoa tuli esimerkiksi siitä, jos pyörässä ei ollut valoja”, Nurmi muistelee. ”Tai jos teki välitunnilla lumipalloja”, Kaaja jatkaa.
”Ja jälki-istunto oli lauantai-iltaisin kello 17-18. Siitä tuli pitkä koulupäivä, kun välillä ei päässyt kotiin ainakaan sellaisessa tapauksessa, että oli linja-autokyydin varassa kuten minä”, Kaaja kertoo.
Pitkien kouluviikkojen vastapainoksi 60-luvulla kesäloma kesti kolme kuukautta.
”Vaikka eihän se välttämättä lomaa ollut, koska monet menivät kesätöihin, kuten maatalojen lapset tilan töihin. Itse aloitin isäni urakkaporukassa rakennuksilla jo 11-vuotiaana”, Nurmi kertoo.
Koulumuistoja löytyy varmasti lisää, kun vuonna 1964 aloittaneet ”monnit” kokoontuvat.
”Meitähän aloitti silloin 115 oppilasta, jotka jaettiin kolmeen luokkaan. Isoja olivat luokat silloin”, Kaaja huomauttaa.
Tapaaminen järjestetään keskiviikkona 28.8. ja kokoontuminen on entisen yhteislyseon pihassa kello 11.30 ja päivän vietto jatkuu Vehmaan tilalla.
”Mukaan voi mielellään ottaa joitakin koulumuistoja”, Nurmi vinkkaa.
Aloititko vuonna 1964 Tyrvään yhteislyseossa? Ilmoittaudu luokkatapaamiseen: jari.t.nurmi@gmail.com
