Keskiviikkoaamupäivää Sastamakakodissa. Taisto Syrjänen tulee minua ulko-ovelle vastaan. Peräkanaa köpöttelemme kirjastohuoneeseen. Pyöreän pöydän äärellä sopii pelata vaikka korttia, Taisto tuumaa.
”Nykyään Ukko-kerhossa keskitytään enemmän vaihtamaan kuulumisia ja turisemaan maailmanmenosta. Vetäjänä meillä on Heinon Apeli”, hän kertoo.
”Ukkojen” turinat ja kokoontumiset ovat yksi niistä Taistolle merkityksellisistä asioista, jotka ovat ansainneet paikkansa uudessa Sastamalakoti 3 -kirjassa.
Opuksen valmistusprosessi on sujunut kutakuinkin samaan tapaan kuin edellisten kolmenkin kirjan kohdalla. Taisto kirjoittaa asioita lyijykynällä ylös ja tytär naputtelee tekstin koneelle.
”Ammattimies kirjan kokoajana on ollut Sahan Pauli. Tässä uudessa kirjassa on paljon valokuviakin mukana.”
Sastamalakodissa Taisto on saanut lempinimen Lyijy-Syrjänen, mutta uusi nimi saattaa pian olla paikallaan, sillä kynäilyt taitavat nyt olla ohi.
”Koen että kuntoni on sen verran heikentynyt, että jätän suosiolla kirjoitushommat muille”, 90-vuotias Taisto sanoo.
Aiemmissa opuksissa pääroolissa ovat olleet runot. Uusin kirja sisältää paljon myös muussa tekstimuodossa olevaa menneiden muistelua, on huomioita ja kuvia lapsista ja lastenlapsista, sukulaisista, ystävistä ja elämänmenosta yleensä Suomessa ja maailmalla. Muutaman uuden runon lisäksi mukana on aiemmista julkaisuista tuttuja lyriikan säkeitä.
Koska kyseessä on todennäköisesti Taiston viimeinen kansien väliin toimitettu tekstivalikoima, on hän halunnut mukaan itselleen tärkeitä ihmisiä.
”Kolisevan Aili nukkui pois keväällä 105-vuotiaana. Hän oli hyvä ystävä, josta olisi voinut kirjoittaa vaikka elämänkerran”, Taisto toteaa.
Runollisemmin teoksessa ilmaistuna: Ailin elämän taival olisi ansainnut kunnon valotuksen. Nyt ohuesti vain minkä voin voinneillani, se sydämellä Ailille kun satuttiin samaa finaalia rollaattoreillamme työntämään.
Mitenkäs elo Sastamalakodissa muuten sujuu?
”Pääosin olen oikein tyytyväinen. On hyviä hoitajia, ja Jälkön Milla on mainio ohjaaja. Hän toi istumalentopallon tänne, sitä pelaamme kaksi kertaa viikossa”, Taisto vastaa.
Hän kertoo arkirutiiniensa pitävän sisällään myös päivittäisen ulkoilun. Keskiviikkoisin on ohjaajan vetämä paikallislehtikatsaus, ja monesti keskustellaan myös viime vuosikymmenten asioista, viimeksi 1950-luvusta.
Parhaillaan Taisto ja muutama muu ”urheiluhullu” seuraavat olympialaisia. Urakkaa helpottamaan he saivat talon toimesta listan suomalaisurheilijoista ja heidän kisaesiintymisistään. Taiston lempilaji on yleisurheilu, miesten keihäästä voisi hyvällä tuurilla kotimaahan mitalikin tulla.
”Olin aikanaan kova juoksemaan, nyt vedän vaan rollaattorisuoraa”, hän naurahtaa.
Parhaat urheilumuistot kytkeytyvät työpaikkaan, Taisto oli Vammalan Kirjapainon leivissä yli neljä vuosikymmentä. Työpaikan joukkue oli innokas puulaakiurheilussa. Vammalassa järjestetyissä viestijuoksuissa Taisto hoiti usein ankkuriosuuden ja viiletti ykkösenä maaliin.
”Vaikka tuli sitä nuorena Tyrvään Voiman 800 metrin viestijoukkueessakin pingottua melkoisen lujaa, seuraennätys on vuodelta 1955.”
Elämän ehtoopuolella oleminen ei Taiston mukaan Sastamalakodin asukkaiden puheissa juuri kuulu. Eletään päivä ja hetki kerrallaan.
”Aika leppoisasti finaaliin, viimeisen lähtöön, suhtaudutaan. Vaikka kuka tietää, mitä ihmiset itseksensä miettivät. Ei täällä politiikkaa tai uskontoakaan paljoa puhuta”, hän tuumailee.
Päivään aamuruskoin
hennoin värityksin –
häive lapsen uskoin
aidoin sylityksin –
Kunnaat kotosalon
polut vaellusten –
kajastuksin valon
aamuin sarastusten –
Vähin odotuksin
kairaa samoaa –
omin tuntemuksin
enteet kumoaa –
Mainingit uupumassa
aavain puuskistaan –
tyyntymässä lohkomassa
kuivaa puuta lahostaan –
Sulkee hämäräänsä
elon retken kirjo-oven –
soljuu löytämäänsä
levollisen poven –
Sastamalakodissa 3:n lisäksi Taisto Syrjänen on aiemmin julkaissut omakustanteena teokset Veräjällä (2008) ja Gunnarin kulmalta (2021). Vuonna 2019 ilmestyi teos Elämän ehtoota Sastamalakodissa ja sen julkaisi Warelia. Uutta teosta voi kysellä Tyrvään Kirjakaupasta.
