En vähättele Stora Enson johon valvonta- ja tiedotustoiminnan löperyyttä vähääkään. Konsernin johto elää jossakin muussa todellisuudessa. Mutta raakuista käynnistetty viestintä ylittää kaikki journalismin perusperiaatteiden rajat ja on täysin suhteeton maailman muihin uutisoitaviin asioihin verrattuna. Raakkujen suojelu on väännetty puoluepoliittiseksi.

Vihreät kansanedustajat ovat suurella joukolla päivittäin uutisoinnissa ”asiantuntijoiden roolissa”. Stora Enson tilalle yritetään vääntää Petteri Orpon hallitus, vaikka hallitus ei ole millään tavalla osapuoli. Tavoitteeksi vihreät ovat ilmoittaneet hallituksen kaataminen tähän raakkuasiaan.

Käytännön ihmisenä minua ällöttää Yle -uutisten pitkät ohjelmat useana iltana raakkujoelta, jossa kerrotaan vapaaehtoisten kunnostavan jokea. Ihmislaumat seisoskelevat kuvattavina matalassa joessa. Selvinneet raakut oli jo päiviä aikaisemmin siirretty joen yläjuoksulle. Toisessa lähetyksessä kuvattiin pohjahiekalla täytettyä ahkiota, jota yritettiin kiskoa metsään.

Jutussa hiekan väitettiin saastuneen. Väite oli täysin huttua. Metsäkone ei jokea saastuta. Se kyllä painollaan ruhjoo jokisimpukat, jos niitä on ajouralla, mutta koneesta tai tukkikuormasta ei jokeen varise mitään. Uutisohjelmista puuttui täysin toimituksellinen sisältö ja asiantuntemus.

Stora Enson hakkuut Hukkajoen ympäristössä rikkoivat voimassa olevia metsä- ja luonnonsuojelulakeja. Tietoisesti lakeja rikkoneet tulee asettaa vastuuseen nopeasti. Hukkajoen raakkuesiintymät olivat todellakin hakkuutoimijoiden tiedossa.

Vihreät poliitikot ja toimittajat alkoivat kiireesti hämmentää kuumaa asiaa. Otsikoihin alkoi nousta yksittäinen metsänomistaja. Syytä alettiin vierittää metsänomistajille ja heti perään korostettiin, että lakeja ja säädöksiä pitää kiristää. Metsänomistajan toimintamahdollisuuksia omassa metsässään on rajoitettu koko 2000-luvun ajan. Apua kiristyksiin on haettu ja saatu typerältä EU-komissiolta.

Raakut ja ylimielinen Stora Enso oli erittäin luonteva keppihevonen iskeä ideologisesti jälleen yksityisomistusta vastaan. Meidän poliittisella kentällä lymyilee edelleen sosialismin ihanne. Sen käyttövoima on tietenkin kateus.

Yksityinen omistusoikeus pyritään murtamaan säädöksiä jatkuvasti kiristämällä ja valvontaa lisäämällä. Tämä ideologia saa yllättäen kannatusta suurissa kaupunkikeskuksissa ja yliopistokaupungeissa.

Pääkaupunkiseudulla jopa kokoomuksen, joka perinteisesti korostaa yksityisen omistusoikeuden ja yrittämisen vapautta, riveissä on poliitikkoja, joiden ”pelikirja” on suoraan kopioitu punavihreiden propagandasta. Äänien saaminen vaaleissa on paljon tärkeämpi kuin oman puolueen arvojen noudattaminen.

Jukka Tuori
agronomi, MMM
Huittinen