Huittisissa viime viikonloppuna järjestetty Lauhan lähiruokafestivaali nosti lähellä tuotetun, puhtaan ja kotimaisen ruoan keskiöön.
Tuottajatorin tarjoamat herkut osoittivat, ettei makuelämyksiä tarvitse lähteä etsimään kaukaa, vaan Satakunnasta puhutaan syystä Suomen ruoka-aittana.
Huittisten lähiympäristössä toimii kymmeniä pienempiä ja suurempia ruoantuottajia.
Oman tilansa viljoista jauhoja, ryynejä ja hiutaleita jauhavan Takalan Myllyn Johanna Takala pitää tärkeänä, että lähiruoasta ja kotimaisuudesta puhutaan.
”Aihetta täytyy pitää esillä, sillä riski, että ruoantuotanto häviää Suomesta hiljalleen, on ihan todellinen. Ei riitä, että ihmiset sanovat ostavansa ja arvostavansa lähiruokaa, jos kaupanhyllyltä valitaan kuitenkin se halvin, ulkomailla tuotettu tuote”, hän murehtii.
Takala näkee, että lähiruoan arvostus on kaupungeissa maaseutua suurempaa.
”Täällä ollaan ehkä liian lähellä ja lähiruokaa pidetään jopa vähän itsestään selvänä asiana.”
Punkalaitumelaisen Pienen kotileipomo Villijuuren yrittäjä Anne Jylhän mukaan lähiruoan arvostuksen eteen on tehtävä jatkuvasti töitä.
”Parempaan suuntaan on menty, on paljon ihmisiä, jotka pitävät tärkeänä, että ruoka tulee läheltä”, hän arvelee.
Lähiruoan tuottaminen suurelle osalle tuottajista heittäytymistä rakkaudesta lajiin, sekä Takalan että Jylhänkin tapauksessa kyse on enemmän harrastuksesta kuin työstä.
”Ei tässä kannata lähteä laskemaan työtunteja, sillä niitä ei ole mitään mahdollisuutta siirtää tuotteen hintaan. Jos ajattelee esimerkiksi talkkunajauhon valmistusta, niin siinä on monen monta työvaihetta ja kädenjälkeä ennen kuin tuote on pussissa”, Takala toteaa.
Jylhä naurahtaa, ettei hänen ole edes tarkoitus yrittää kilpailla isojen ketjujen kanssa.
”Minulle on tärkeää päästä itse lähelle kuluttajaa. Tällä hetkellä leivon leipää suunnilleen kerran viikossa ja lisäksi teen tilauksesta erilaisia makeita leivonnaisia.”
Takala kertoo, että suurten tienestien sijaan ruoantuotantoon vetää elämäntapa, Jylhä kokee yrittämisen tärkeäksi tavaksi pitää omalta osaltaan pientä kotikyläänsä elinvoimaisena.
Lähiruoan ostaja tietää mitä saa
Jylhän innostus hapanjuurileivontaan sai alkunsa sosiaalisesta mediasta.
”Törmäsin hapanjuureen Facebookissa ja halusin kokeilla sitä. Tämä on täydellistä vastapainoa nykyajan pikaruokatrendille, todellista slow foodia”, hän sanoo.
Hapanjuuressa Jylhää vetoaa maun lisäksi se, että hänen kokemuksensa mukaan hitaasti nostatettu leipä sulaa paremmin.
”Lisäksi minua viehättää ajatus, että valmistan leipää tavalla, jolla sitä on jo muinoin leivottu. Jokainen leipä on käsityötä alusta loppuun.”
Takalan mukaan lähiruoassa parasta on se, että ostaja tietää varmasti, mitä saa.
”Mitä vähemmän välikäsiä ketjuun mahtuu, sitä varmemmin tietää, mitä syö. Lisäaineista ei tarvitse murehtia, kun tietää missä ja miten tuote on kasvanut”, hän toteaa.
Takalan myllyn tuotteista monenlaista makeaa ja suolaista herkkua myyntiin leiponut Arja Tuominen kertoo, että Huittisissa on helppo leipoa läheltä tulevista raaka-aineista.
”Sokeri on Säkylästä ja kananmunat Tapanilasta Huittisista. Silloin, kun raaka-aineet ovat laadultaan parhaita mahdollisia ja maukkaita jo sellaisenaan, vähemmän voi olla enemmän, eikä mitään ylimääräistä tarvitse lisäillä”, hän mainostaa.
