Sastamalassa, Tyrvään kirkossa vieraili keskiviikkona 9.10. mielenkiintoinen ja harvinainen vieras. Pohjois-Koreassa vuonna 1971 syntynyt Kyung-Soo on yksi niistä, jotka ovat päässeet pakenemaan maasta, joka tunnetaan suljetusta diktatuurista. Nykyisin mies asuu vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa Etelä-Koreassa ja toimii pastorina.

Suomessa hän kiersi Open Doors -järjestön vieraana eri tilaisuuksissa, myös eduskunnan Pikkuparlamentissa.

”Open Doors tukee kristittyjä alueilla, joilla kristinusko on kielletty tai siihen suhtaudutaan vihamielisesti. Vakavan vainon uhreja on yli 70 maassa, ja he ovat kokeneet häirintää, syrjintää, hyökkäyksiä, sieppauksia, raiskauksia ja vangitsemisia uskonsa vuoksi. Pohjois-Korea on World Watch List -vainoraportin mukaan maailman vaarallisin maa kristityille”, kertoi Open Doors Finlandin johtaja Miika Auvinen, jonka kanssa Kyung-Soo Suomessa kiersi.

Kristittyjen epäitsekkyys ja lempeys tekivät vaikutuksen

1990-luvun alun Pohjois-Koreassa 19-vuotiaalla Kyung-Soonilla elämä oli parempaa kuin monella muulla maassa asuvalla. Hyvässä asemassa olleen perheen poika opiskeli yliopistossa ja siirryttyään työskentelemään puolueelle hänen tehtävänään oli valvoa, että kristinuskon sanomaa ei levitetä.

Kyung-Soon erityinen kohde oli pastori Lee, joka oli luokiteltu erittäin vaaralliseksi. Kävi kuitenkin niin, että sekä pastori Leen, kuten muidenkin kristittyjen epäitsekkyys ja lempeys tekivät Kyung-Sooniin suuren vaikutuksen, ja hän alkoi epäillä valtion propagandaa, jota häneen oli iskostettu lapsesta lähtien.

”Kristityt esimerkiksi jakoivat nälänhädässä riutuvassa maassa vähäisenkin ruokansa, vaikka näkivät nälkää itsekin. Se kosketti minua kovasti, sillä nälkäkuolema on surullisin kohtalo, mitä olen joutunut todistamaan”, Kyung-Soo kertoo vakavana.

Vuonna 1997 Kyung-Soo ryhtyi itsekin tekemään ankarasti kiellettyä hyväntekeväisyys- ja julistustyötä pastori Leen kanssa, ja vuonna 2003 hänet pidätettiin kristillisen sanoman levittämisestä. Hänet suljettiin vankilaan, jossa häntä kidutettiin ja yritettiin saada tietoja muista kristityistä.

Kolme kupillista laihaa keittoa päivässä

Istumme Kyung-Soon kanssa Alueviestin kahvihuoneessa ja hän näyttää, miten suurinpiirtein samankokoiseen tilaan, pariinkymmeneen neliöön, oli ahdettuna yli 40 vankia.

Jos halusi makuuasentoon, piti mennä jonoon, jolloin ensimmäinen pääsi nojaamaan seinään, ja muut kallistuivat makuulle aina osaksi toisen päälle. Syödäkseen vangit saivat päivässä kolme kipollista laihaa keittoa, jossa oli joukossa muutama nuudelin palanen.

Oltuaan vangittuna 120 päivää vankilan lääkäri totesi, että nälkäkuoleman partaalla olevalla Kyung-Soolla on elinaikaa enää korkeintaan pari päivää, ja hänet vapautettiin.
Kuin ihmeen kaupalla mies kuitenkin selvisi, mutta joutui sittemmin vielä vaimonsa kanssa sikäläiseen kyläoikeudenkäyntiin, jossa yksikin kuolemaa äänestänyt henkilö olisi voinut sinetöidä pariskunnan kuoleman.

Vuosi maakuopassa

Koska kuolemantuomiota ei tullut, heidät karkoitettiin Pohjois-Korean, Kiinan ja Venäjän rajaseudulla sijaitsevaan vuoristoon ilman mitään omaisuutta. Pariskunnan kodiksi tuli noin vuoden ajaksi maakuoppa, ja ruokaa he saivat aluksi seudulla liikkuneilta metsästäjiltä. Myöhemmin he oppivat itsekin pyydystämään esimerkiksi jäniksiä ruuakseen.
Lopulta pariskunnan onnistui paeta ensin Kiinaan, ja sieltä Etelä-Koreaan.

2000-luvun alussa Pohjois-Koreasta pääsi pakenemaan vielä kymmeniä ihmisiä vuosittain, mutta tänä päivänä maassa elävän noin 400 000 kristityn mahdollisuudet paeta ovat paljon heikommat.

”Olkaa kiitollisia uskonnonvapaudestanne”

Kyung-Soo kertoo tilanteen Pohjois-Koreassa olevan nykyään jopa pahempi kuin 1990-luvun vakavan nälänhädän aikaan. Rajan valvonnan kiristyminen on tehnyt Pohjois-Koreasta pakenevien kohtalon entistä pahemmaksi.

”Ne harvat, jotka onnistuvat pakenemaan Kiinaan, ovat vaarassa joutua takaisin Pohjois-Koreaan, missä heitä odottaa kuolema tai elinkautinen vankeus. Kiinan viranomaiset palauttavat pakolaiset usein takaisin ja rikkovat näin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia”, tietää myös Miika Auvinen.

Järkyttävistä kokemuksistaan huolimatta  Kyung-Soo vakuuttaa, että menneisyys on pysynyt poissa hänen unistaan, vaikka eiväthän asiat koskaan katoa mielestä.
Mies kertoo, että hänen sydämensä on aina Pohjois-Korean vainottujen kristittyjen rinnalla, ja huoli maassa edelleen asuvista sukulaisista on suuri.

”Ehkä jonakin päivänä kansa nousee diktatuuria vastaan”, Kyung-Soo sanoo ja toivoo mahdollisimman monen pohjoiskorealaisen kuulevan Taivaan Isästä, joka on vallan toisenlainen, kuin kärsivän Pohjois-Korean diktaattori-isä.

Suomalaisille kristityille Kyung-Soolla on tärkeä viesti.

”Olkaa kiitollisia uskonnonvapaudestanne ja muistakaa niitä sisarianne ja veljiänne, jotka elävät vainottuina uskonsa takia. Muistakaa myös pohjoiskorealaisia ja rukoilkaa heidän puolestaan”, Kyung-Soo pyytää.