Vaalikoneiden vakiokysymys rakentuu muodossa tai toisessa veronkorotusten ja leikkausten välille. Jatkuva kulurakenteen tarkastelu tulisi olla itsestään selvää, jotta taloudellinen tilanne säilyy ennakoitavana ja ylimääräisiä rönsyjä – joilla ei vaikutusta kuntalaisten palveluihin ole – pystytään karsimaan tehokkaasti.

Vaikeammaksi tilanne muuttuu, kun joudutaan karsimaan palveluista.

Lähtökohtana yleensä on ollut sellaisista palveluista karsiminen, joita kaupungin ei ole pakko toteuttaa. Sama on näkynyt myös hyvinvointialueen toiminnassa, jossa päättäjät ovat joutuneet tekemään monia heikennyksiä ennaltaehkäiseviin palveluihin, koska hallitus ei ole halunnut antaa alueille lisäaikaa alijäämien kattamiseen, mikä mahdollistaisi maltillisemmat ja harkitummat muutokset. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa hyvinvointialueen ja kaupungin ero; alueen keinot hankkia rahaa palveluiden turvaamiseen ovat olemattomat, kaupunki puolestaan voi itse kerätä veroja.

Veronkorotusten tulisi kuitenkin olla viimeisiä keinoja, etenkin kun nykyhallitus on luonut keskituloisille raskaimman verotaakan 10 vuoteen. Uskonko siihen, että verot eivät Sastamalassa tulevalla kaudella nousisi? Haluaisin uskoa, mutta pahoin pelkään joutuvani pettymään.

Kaupungin talouden yllä on tulevina vuosina synkkiä pilviä. Väestö vähenee, lasten määrän väheneminen vähentää valtionosuuksia, tekeillä olevassa valtionosuusuudistuksessa Sastamalan on ennakoitu kuuluvan häviäjiin, ja työllisyystilannekin on syöksynyt sitten edellisen hallituksen huippulukemien. Myös tehdyt päätökset tuleva vaikuttamaan. Enemmistön hyväksymän uimahallin myötä taisi paikallinen kansanedustajammekin julkisesti ääneen sanoa, että veroja voidaan korottaa, kunhan halli saadaan. Itse mieluummin käyttäisin veronkorotuksen – jos sellainen tulisi tehdä – lähikoulujen olemassaolon, alakoululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä oppilaiden tarvitsemien tukitoimien turvaamiseen.

Mikäli emme halua elää haavemaailmassa, jossa yhtäkkiä väkeä ja yritysinvestointeja alkaa virrata kaupunkiin, emmekä halua leikata palveluja tai korottaa veroja, mitä jää jäljelle? Silloin katse kääntyy siihen, millaisilla päätöksillä olemassa olevat rahat riittävät parhaiten tuottamaan mahdollisimman paljon hyvää kaupunkilaisille. Kuluneelta kaudelta onnistunut esimerkki on sivistyslautakunnan enemmistön osoittama rohkeus, jonka myötä koulukuljetuksissa onnistuttiin säästämään satoja tuhansia euroja vuodessa ja samalla asiakastyytyväisyys nousi erittäin korkeaksi.

Lautakunta on myös päättänyt olla nostamatta koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuja etsimällä vastaavan säästön oman alansa koneiston sisältä. Näin sen kuuluisikin olla; asukkaiden taskujen pohjat ovat vasta viimeinen vaihtoehto.

Leevi Karisalmi
Sastamala
kaupunginvaltuutettu
alue- ja kuntavaaliehdokas (sd.)