Oli kaunis helluntaisunnuntai, kun Suodenniemen kirkonmäelle kokoontui yksitoista henkilöä, jotka pääsivät Suodenniemen kirkosta ripille 55 vuotta sitten. Samoin tämä porukka pääsi samana keväänä kansalaiskoulusta.
Viisi vuotta sitten, kun oli 50 vuotta ripille pääsystä, kerättiin porukasta yhteystiedot ja valmisteltiin tapaamista, mutta koronapandemia esti sen silloin.
Keväällä paikalliset henkilöt innostuivat asiasta uudestaan, ja näin vihdoin saatiin hauska tapaaminen järjestettyä. Suodenniemen kansalaiskoulusta pääsi kaikkiaan 24 henkilöä, joista kuusi, eli yksi neljäsosaa on jo kuollut, kolme ei vastannut yhteydenottoihin, 15 tavoitettiin – ja heistä 11 ilmestyi kirkonmäelle.
Tapaaminen oli muistorikas. Siinä puolin ja toisin pohdittiin, kuka kukin oli. 55:ssä vuodessa aika paljon oli muuttuttu, varsinkin, jos henkilöt eivät olleet vuosien varrella tavanneet. Kirkonmäeltä mentiin kirkkoon helluntaimessuun, jonka toimitti Tarja Kopalainen.
Kirkossa asettauduttiin samoihin paikkoihin kuin ripille päästessäkin, eli tytöt vasemmalle ja pojat oikealle puolelle. Tarjan pyynnöstä jumalanpalveluksen helluntaitekstit lukivat entiset rippikoululaiset Esko Tuominen ja Kari Vestola. Saimme osallistua Herran pyhälle ehtoolliselle.
Seuraavaksi siirryttiin rippipappimme Antti Voltin haudan ääreen Suodenniemen hautausmaalle ja laskimme siihen kukkaset. Antin vaiheista osasi mielenkiintoisesti kertoa Orvokki Laakso. Samalla kierrettiin hautausmaata katselleen poisnukkuneiden rippikoulukavereiden hautoja.
Seuraavaksi tutustuttiin Suodenniemen kotiseutumuseoon, ja tämän jälkeen tapaaminen jatkui Kerolassa. Tapaamisen kunniaksi kohotettiin omenasiiderimaljat ja pidettiin hiljainen hetki poisnukkuneiden kuuden rippikoululaisen muistolle. Samalla juhlittiin kaikkien 70-vuotispäivää, mehän olimme pääosin syntyneet vuonna 1955.
Pitkän pöydän ääressä nautittiin Esko Tuomisen vaimon loihtimia antimia ja muistelimme menneitä aikoja ja katselimme vanhoja valokuvia menneiltä ajoilta. Muistoja oli rippikoulun käynnistä. Rippikoulun yhteiskuvaa ei monella ollut, muistikuvan mukaan silloin yhteiskuvan hinta oli niin korkea, etteivät kaikki lunastaneet sitä.
Kansalaiskoulun käynnistä muisteltiin muun muassa entisiä opettajia. Suodenniemen kansalaiskoulu oli Kelan vanhassa päärakennuksessa ja poikien käsityötilat Kelan sikala/kanalarakennuksessa, joka on jo purettu. Keskustelujen lomassa henkilöt kertoivat, mitä he elämänsä aikana olivat tehneet ja missä päin Suomea asuvat. Osa on vielä osittain työelämässä, mutta pääosin porukka on eläkkeellä.
Kiitämme Tarja Kopalaista yhteistyöstä.
Teksti: Esko Tuominen ja Kari Vestola
