Siis mitä, mikä oikein on petotesti? Petotesti on koirien ja koiran omistajien koulutustilaisuus, joita järjestetään useita kymmeniä joka vuosi eri puolilla Suomea. Tapahtuman testaaja on Asko Sorvo, jolla on pitkä kokemus koirista ja petotestaamisesta. Sorvo on järjestänyt petotestejä jo vuodesta 2012 saakka.
Testin tarkoituksena on, että tiedät miten sinun – niin juuri sinun – koirasi käyttäytyy metsälenkillä tai kotona kohdatessaan esimerkiksi suden jäljen tai itse suden. Samalla opit tunnistamaan koirasi käytöksen siinä tilanteessa. Testiä ei tehdä oikeilla eläimillä. Testieläin on täytetty, mutta tuoksuu oikealta eläimeltä koiralle.
Eläin on asetettu pyörillä liikkuvalle alustalle, jota Asko Sorvo ohjailee kuin radio-ohjattavaa autoa.”Eläimiä” on neljä; karhu, susi, ilves ja villisika. Testin eläimen voit valita täyttäessäsi ilmoittautumiskaavakkeen. Yksi eläin valitaan per tapahtuma.
Mikäli kuvittelet, että koirasi on niin fiksu, että se ei hauku pyörillä kulkevaa täytettyä eläintä, olet väärässä! Testiin voivat osallistua kaikenrotuiset koirat. Testin loputtua jokainen koira saa diplomin ja arvostelukaavakkeen. Testi ei ole kuitenkaan koe, eli koiria ei verrata keskenään – vaan kaavakkeessa on eri vaihtoehtoja, joita Asko rastittelee sen mukaan, miten koira on testissä käyttäytynyt.
Sitten itse tapahtumaan, joka oli tänä vuonna Stormin koululla. Omistajat olivat tänä vuonna ilmoittaneet testiin yli kolmekymmentä koiraa. Koiria oli monenrotuisia. Lyhytkarvainen mäyräkoira, rottweiler, dobermanni, samojedi, dogo argentino, karjalankarhukoira, Norjan harmaapystykorva, newfounlandinkoira, amerikanbuldoggi, muutamia mainitakseni.
Päivä oli mukavan viileä koiria ajatellen. Testipaikalla pitää olla tuntia ennen omaa vuoroa, niin oli hyvä, kun autot eivät lämminneet saunaksi. Muut koirat kuin testattavat on pidettävä poissa näkyvistä testin ajan.
Minun vuoroni oli merkitty alkavaksi 14:30. Menin paikalle hieman yhden jälkeen. Kun olin ilmoittautunut, toimitsija sanoi minulle, voittekin sitten tulla seuraavaksi testiin, koska muita ilmoittautuneita ei ole saapunut paikalle. Koira, joka oli edelläni oli staffordshirenbullterrieri.
Koiran toimintaa en nähnyt, koska olin hakemassa omaani autolta.
Sitten itse testiin. Ensin toimintaohjeet Askolta, koiralle pitkä liina kiinni pantaan. Liina vyyhdille toiseen käteen ja toisen käden ranteeseen liinassa oleva rannelenkki. Minun koirallani oli karhutesti.
Ensin koira kohti karhun ulosteläjää, koiran piti antaa nuuskia sitä. Seuraa reaktiota. Kävely kohti autoa, liina kireällä. Kun karhu ilmestyy maastoverkon takaa, liina löysälle. Sitten omistajan tehtävä onkin vain vahtia, ettei hihna missään vaiheessa estä koiran liikkumista. Näin tehtiin. Koira toimi niin kuin riistaverisen karhukoiran pitääkin. Sitten koira piti ottaa kiinni juuri kun se oikein innostui.
Tämä liike jättää, kuulemma, koiralle muistijäljen, että näin pitää haukkua. Minun ja Helmin jälkeen vuoroon tuli joku komea sekarotuinen koira haukkumaan sutta. Koira teki sudelle selväksi, ettei silmille hypitä – olematta kuitenkaan liian aggressiivinen.
Seuraava koira olikin jackrussellin terrieri. Testieläimenä oli ilves. Koira teki heti eläimelle selväksi, kuka käskee. Väitänkin, että oikea ilves olisi häipynyt maisemaan russeli perässään. Koiralla riitti energiaa, poikkesi jopa Askon suojaverhon takana vähän katsomassa karhuakin. Olen kuullut juttua, että suomalaisilla russeleilla ei enää olisi riistaverta. Se tieto ei ainakaan tämän koiran kohdalla pitänyt paikkaansa.
Sitten oli niitäkin yksilöitä, jotak eläimen (susi, karhu) huomatessaan antoivat merkkiäänen ja katsoivat parhaaksi poistua paikalta. Eipä sekään huono vaihtoehto ole. Varsinkaan, jos peto ei ole vielä näkyvissä. Omistaja kun nyt tuntee koiran käyttäytymisen hän voi hyvällä mielellä tehdä samoin. Toki jos eläin on jo näköetäisyydellä, sille selän kääntäminen on vähän arveluttavaa. Minkään koiran käytöstä ei tässä testissä moitita.
Tämä on opettava tilaisuus molemmille. Koiralle ja omistajalle. Koirien käyttäytyminen, pedon kohdatessaan, on yksilöllistä. Sitä on toisaalta vaihteeksi kiva seurata. Aina oppii jotakin uutta. Suosittelen testiä kaikille koirille omistajineen. Toki muutakin yleisöä saa mennä paikalle, kunhan ei käytöksellään häiritse testattavaa koiraa.
Teksti: Arto Alakruuvi
