Lähetyksen Löytötuvan tarina on mielenkiintoinen, liikkeelle lähdettiin hyvin pienin ja vaatimattomin askelin. Vuosien uskollisen ja ahkeran vapaaehtoistyön ansiosta toiminta on laajentunut nykyisiin mittasuhteisiin. Kirpputorin historia on kunnioitettavan pitkä – parhaillaan on menossa 35-vuotisjuhlavuosi.

”Löytötupa on Vammalan suurin ja vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kirpputori”, myhäilee myymäläpäällikkö Jukka-Olavi Jalo tyytyväisenä. Hän laskeskelee, että tällä hetkellä Vammalassa toimii kaikkiaan seitsemän kirppistä.

”Se on hyvä, että on useampia kirpputoreja, monesti asiakkaat kiertävät mielellään eri paikoissa. On hienoa, että käyttökelpoista tavaraa kierrätetään. Näistä paikoista tekee hyviä ja edullisia löytöjä.”

Myymäläpäällikkö Jalo ja vapaaehtoistyöntekijä Pertti Rossi kuljettavat minut Löytötuvan kiehtovan historian polulle kertomalla paikan erilaisista vaiheista. Saan kuulla, että kirpputorin perusti aikoinaan uskova tyrvääläinen kangaskauppias Helvi Ahonen. Monenlaisia muutoksia on ollut matkan varrella, mutta perusajatus on säilynyt samana halki vuosien.

”Tuotot käytetään lyhentämättömänä lähetystyön hyväksi, sen takia tätä tehdään”, miehet painottavat.
Kirpputoria ylläpitävällä Vammalan helluntaiseurakunnalla on tällä hetkellä lähettejä Keski-Aasiassa, Etelä-Euroopassa, Etiopiassa ja Tansaniassa.

”Lähettiemme kaikki kulut saadaan katettua näistä tuloista. Se on hieno saavutus”, Jalo iloitsee.

Paikan perustajan, Helvi Ahosen aikana kirpputori toimi kodikkaassa puutalossa, joka on sittemmin purettu. Nykyiset tilat Lehtikulman kiinteistössä sijaitsevat aivan samoilla nurkilla.

”Tuossa parkkipaikan kohdalla se talo oli”, muistelevat Jalo ja Rossi viittilöiden pihan suuntaan.

”Se oli sellainen pieni tupa, siitä nimi Löytötupakin on tullut – ja nimen olemme halunneet säilyttää, vaikka tilat ovat vaihtuneet pariinkin otteeseen matkan varrella. Pukstaavin talossakin tämä toimi jonkin aikaa.”

Nykyään käytössä on tilaa huimat 1500 neliötä, ne kattavat myös kellarikerroksen tilat, jossa säilytetään huonekaluja.

”Talo on valloitettu melkein kokonaan, tästä on lähtenyt ajan saatossa muita liikkeitä pois, ja me olemme koko ajan tarvinneet lisää tilaa. Olemme saaneet sitä mukaa vapautuvia tiloja käyttöömme”, Jalo naurahtaa.

Jukka-Olavi Jalo tuli kuvioihin mukaan vuonna 2009.

”Sen jälkeen on ollut kaikkiaan seitsemän laajennusta. Myynti oli pientä silloin, kun tilatkin olivat pienet. Kun laajennettiin, rupesi myyntikin nousemaan. Huonekalujen myyntiin ottamisen jälkeen on ollut tuottoisaa”, mies paljastaa. Hän ideoi huonekalujen ilmaisen noutopalvelun lähialueilta tarkoitukseen varta vasten hankitulla pakettiautolla.

”Sen jälkeen rupesi tavaraa tulemaan. Suurempiakin tyhjennyksiä teemme toisinaan sopimuksen mukaan. Ja yksittäisiä huonekaluja noudamme edelleen veloituksetta”, Jalo selvittää. Kahdeksan vapaaehtoisen miehen rinki noutaa joka perjantai lähialueelta huonekaluja pakettiautollisen.

Ihmiset myös tuovat aktiivisesti myyntiin tavaraa itse.

”Kyllä tänne joka päivä pari kuutiota on tavaraa saatu”, Rossi kertoo.
Aivan kaikki ei mene Löytötuvalle, sillä tavaraa tulee siihen tarkoitukseen ”liikaakin”.

”Meillä on yhteistyökumppaneita, joiden kautta osa tavaroista kulkeutuu eteenpäin hyväntekeväisyyteen.”

Vuosien varrella avustuskuormia on lähtenyt myös maan rajojen ulkopuolelle kuten Bulgariaan ja Romaniaan.

”Kymmenen vuoden ajan kokosimme tavaraa sinne köyhälle väestölle, banaanilaatikoihin pakattiin, ja rekka tuli hakemaan. Kuljetuksia organisoimassa oli meille hyvin tuttu bulgarialainen mies, joten tiesimme, että kaikki menee varmasti kohteeseen ja tarvitseville”, Jalo mainitsee.

Tämänkaltainen avustustoiminta on ainakin toistaiseksi tauolla.

Ilman ahkeria käsipareja jättikirppis ei tietenkään pyöri.
Koko toiminta on neljänkymmenen vapaaehtoisen varassa. Myymäläpäällikkö Jalo on kuitenkin osannut organisoida homman niin hyvin, että se ei käy kenellekään ylivoimaiseksi.

”Päinvastoin, sitä omaa hukia yleensä odotetaan hyvinkin innokkaasti. Vapaaehtoisilla on töitä yhtenä päivänä viikossa aamupäivä- tai iltapäivävuoron ajan. Suurin osa on eläkeläisiä, ja he kokevat tämän tosi mieluisana. Meitä on myös riittävän paljon, jolloin kukaan ei kuormitu liikaa”, Jalo kertoo.

”Työllistämme myös Risen (Rikosseuraamuslaitos) yhdyskuntapalvelua suorittavia – nytkin on sitä kautta tullut mies tänne kuljetusapulaiseksi. Lisäksi meillä on ollut töissä tukityöllistettyjä. Ja näin kesäisin olemme palkanneet nuoria kesätyöntekijöitä, meille on tärkeää, että nuoret saavat hyvää työkokemusta.”

Tervetulleita ovat olleet myös peruskoulun tettiläiset.

”Tänne tulosta oikein kilpaillaan joka armas kevät tettiläisten parissa, ja kiva kun mielellään tulevat, aina täältä jotakin tekemistä löytyy”, Jalo hymyilee.

Lähetyksen Löytötuvan ovi käy vilkkaasti myös jutuntekopäivänä. Kesäaikaan kesäasukkaat vilkastuttavat kaupankäyntiä entisestään.

”Sastamalassa käy paljon myös matkailijoita. Herra Hakkaraisen talo tuossa ihan naapurissa on yksi kohde, joka tuo turisteja myös meille. Heinäkuu on monella alalla hiljainen, mutta meillä se on vuoden vilkkain kuukausi”, Rossi ja Jalo toteavat. He toivottavat kaikki tervetulleiksi juhlistamaan 35-vuotiasta Löytötupaa.

”Synttäreiden kunniaksi tarjoamme leivoskahvit kaikille tällä viikolla peräti kolmena päivänä, torstaina, perjantaina ja vielä lauantainakin!”