Mouhijärveltä 2.7. löytyneen koiran tarina on herättänyt ihmetystä Kiikoisten löytöeläinpalvelussa. Löytöeläinpalvelun yrittäjä Mira Ekholm-Martikainen haki sekarotuisen narttukoiran 3.7., ja siitä lähtien sen koti on ollut Kiikoisissa.
“Koira oli nähty muutamana päivänä Mouhijärvellä, mutta sitä ei oltu saatu kiinni. Sitten eräs koirat hyvin tunteva henkilö oli onnistunut kiinniotossa ja vei koiran Häijääseen Helmi Moilaselle, jolla on löytöeläinpalvelun sirunlukija. Löytöeläimiltä pyritään mahdollisuuksien mukaan lukemaan siru ennenkuin ne toimitetaan löytöeläinpalveluun,” Ekholm-Martikainen taustoittaa.
Sirua ei löytynyt, joten kiinniottoa seuraavana päivänä Ekholm-Martikainen haki koiran Kiikoisiin.
Vieläkään kukaan ei ole koiraa kaivannut.
Löytöeläinkodissa koira sai nimekseen Typy. Ensimmäiset päivät uudessa ympäristössä olivat tutustumista puolin ja toisin. Koira tarkkaili ihmisiä hieman etäältä ja oli varautunut, mutta yhtään aggressiivinen se ei ole ollut. Koira oli myös ulkoiselta olemukseltaan hyväkuntoinen, ja saanut ruokaakin riittävästi. Ekholm-Martikaisen mukaan jopa vähän liikaakin.
“Nyt se on jo sopeutunut todella hienosti, rentoutunut ja alkanut luottaa ihmisiin”, Ekholm-Martikainen iloitsee rapsutellessaan Typyä.
Toimittajaan Typy suhtautuu aluksi hyvin välinpitämättömästi. Ei hauku, eikä juurikaan edes katso. Nuuskaisee vain kerran kättä. Hetken kuluttua se huomaa, että tuo hänestä kyselevä tyyppi taitaakin olla ihan harmiton, ja tulee lähemmäksi. Nuolaisee kättä, ja pyytää rapsutuksia.
Typy on sekarotuinen, ja Ekholm-Martikaisen arvion mukaan siinä saattaa olla ainakin rottweileria. Hampaiden kunnon ja hieman harmaantuneen kuonon perusteella sen ikä lienee ainakin kuusi vuotta.
Tapaus ihmetyttää Ekholm-Martikaista.
“Yleensä omistaja löytyy nopeasti, tai ainakin joku tunnistaa koiran. Nyt kukaan ei ole ottanut yhteyttä. Se on poikkeuksellista.”
Hän toivoo edelleen, että koiran omistaja tai sen tunnistava henkilö ilmoittautuisi. Mikäli omistajaa ei lain määräämässä ajassa löydy, koiralle ryhdytään etsimään uutta kotia.
“Toivomme silloin ihmiseltä kokemusta koirista ja halua sitoutua. Jokainen löytökoira ansaitsee turvallisen loppuelämän.”
Kiikoisten löytöeläinkodissa näky tällä hetkellä myös yksi ikävä ilmiö. Yhä useammin koiria tarjotaan pois pitovaikeuksien vuoksi.
“Taustalla on ajan puute, elämäntilanteiden muutokset tai taloudelliset vaikeudet. Tämä näkyy selvästi aiempaa enemmän. Erityisesti vahvarakenteisia ja vaativia rotuja tulee vastaan paljon. Mukana on esimerkiksi amstaffeja, pitbull-tyyppisiä koiria sekä belgianpaimenkoiria, usein ilman rekisteripapereita”, Ekholm-Martikainen kertoo.
“Moni ihastuu tällaiseen voimarotuun ymmärtämättä, kuinka paljon koulutusta ja johdonmukaista arkea sellainen vaatii. Valitettavasti osa päätyy luopumaan koirasta, kun omat taidot eivät riitä.”
Kiikoisiin on tuotu esimerkiksi Helsingistä amerikanbulldoggi, joka saapui löytöeläinkotiin yhdessä yhdentoista pentunsa kanssa eläinsuojelutapauksena.
“Työtä riittää jatkuvasti. Toivoisin, että ihmiset miettisivät lemmikin hankintaa nykyistä perusteellisemmin”, Ekholm-Martikainen vetoaa.
Kaiken kiireen keskellä löytyy kuitenkin myös myönteisiä uutisia. Kissatilanne on parantunut selvästi.
“Löytökissojen omistajat löytyvät nykyään nopeasti, ja suuret kissapopulaatiot ovat vähentyneet merkittävästi. Se näkyy myös eläinsuojelutapausten määrässä.”
Koko haastattelun ajan rauhallisesti maassa maaten odottanut Typy nousee ylös ja viestittää Ekholm-Martikaiselle, että taitaa olla aamulenkin aika.
“Jos meillä ei olisi niin paljon omia eläimiä, Typy voisi jäädä tännekin. Myös isäntä on ihastunut siihen kovasti”, Ekholm-Martikainen toteaa tehdessään lähtöä remmilenkille.
Hän toivoo, että joku tämän jutun lukijoista tunnistaa koiran. Jos niin ei käy, alkaa pian uuden kodin etsintä – tällä kertaa toivottavasti loppuelämäksi.
