Vaaleasta henkselihameesta se sai alkunsa, Leila ja Mauno Suonpään yli 60 vuotta jatkunut rakkaustarina.

”Suttilan tansseissa tapasimme ensimmäisen kerran. En tuntenut Maunoa, mutta kaverit sanoivat, että tuo on se juoksijapoika. Hän haki tanssimaan ja jotenkin kaikki vaan tuntui heti oikealta”, Leila muistelee hymy kasvoillaan.

”Muistan hyvin sen hameen, kuva Leilasta nousee yhä mieleeni kirkkaasti”, Mauno sanoo ja katsoo lempeästi vaimoaan.

Illan päätteeksi Leila vinkkasi Maunolle, että olisi menossa muutaman päivän kuluttua tansseihin Lindgrenin suulille. Enempää ei tarvinnut sanoa.

Suulilla Maunoa odotti kuitenkin ongelma, paikalla ei näkynyt yhtään henkselihametta. Maunon piti tanssittaa montaa tyttöä ennen kuin hän löysi Leilansa.

”En meinannut tunnistaa Leilaa ilman sitä hametta” hän naurahtaa.

Illan päätteeksi Mauno lähti saattamaan Leilaa kotiin moottoripyörällään. Matkalla kaksikko pysähtyi metsään poimimaan kieloja.

”Mauno on aina ollut sellainen kukkapoika, yhä hän jaksaa tuoda kotiin kukkia”, Leila kertoo.

Ei koskaan riidoissa nukkumaan

Häiden jälkeen pariskunta muutti asumaan Maunon syntymäkotiin Huittisiin. Aiemmin Vammalassa kahvilassa työskennellyt Leila alkoi pitää huolta kodista ja Suonpäiden karjasta, Mauno teki pitkiä työpäiviä metsässä.

”Työtähän se elämä silloin suurimmaksi osaksi oli. Ei ajateltu, että se oli raskasta, vaan asenne oli sellainen, että kaikesta selvitään”, kaksikko pohtii.

Vuosien varrella perhe kasvoi kolmella lapsella. Nykyään Suonpäiden katraaseen kuuluu myös 10 lastenlasta ja neljä lastenlastenlasta.

”On ihanaa, että kaikki ovat tässä lähellä ja käyvät usein tervehtimässä.”

60 yhteiseen vuoteen on mahtunut niin iloja kuin surujakin. Mitään pitkän suhteen salaisuutta pari ei kuitenkaan osaa nimetä.

”Joku siinä toisessa vaan on, että yhdessä on haluttu pysyä. Se on iso asia, että oikeastaan koskaan meillä ei ole riidelty, vaan asiat on aina tehty sovussa. Milloinkaan ei ole menty nukkumaan niin, että joku asia olisi selvittämättä”, Mauno miettii.

Leila pitää tärkeänä sitä, että molemmat ovat antaneet toisilleen myös tilaa. Vaikka pitkässä avioliitossa elämä on kietoutunut tiukalla otteella toisen ympärille, kaikkia asioita ei ole tarvinnut tehdä yhdessä.

”Meillä on omat harrastuksemme ja olemme antaneet toistemme käydä niissä rauhassa.

Arvojen ja elämäntapojen on tärkeä olla samanlaisia, mutta pitää olla myös omia asioita”, hän tietää.

Nykyisin lähes joka toinen avioliitto päätyy eroon. 60 vuotta naimisissa olleen pariskunnan tämä fakta saa mietteliääksi.

”Ehkä ihmiset luovuttavat nykyään turhan helposti. Vaikeita aikoja tulee kaikille, eikä kenenkään elämä ole pelkkää juhlaa. Aina kannattaisi miettiä vielä kerran, että eikö kuitenkin voisi sopia”, Leila sanoo.

Koko jutun voit lukea keskiviikkona ilmestyneestä Alueviestistä.