Suomessa hukkui heinäkuussa ennakkotietojen mukaan 19 henkilöä, kun viime vuonna vastaava luku oli 44. Kaiken kaikkiaan heinäkuun loppuun mennessä hukkuneita oli 66. Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton mukaan luku lienee alhaisin koskaan. On tässä kylmässä kesässä siis jotain hyvääkin.

Tiedätkö tai luuletko tietäväsi, miltä hukkuminen näyttää? Aikaisemmin olisin vastannut kyllä, mutta käsitykseni asiasta muuttui luettuani rannikkovartioston entisen pintapelastajan kirjoituksen aiheesta. Hänen mukaansa hukkumiskuolemia jää estämättä, koska ihmiset eivät ymmärrä, miltä hukkuminen näyttää. Kesän alussa ihmiset Suomessakin lähettelivät ahkerasti tuota kirjoitusta toisilleen ja Hengenpelastusliitossa oltiin iloisia tiedon leviämisestä.

Kirjoituksen pointti on, että hukkuva ihminen ei yleensä räpiköi tai huuda, vaan tosielämässä hukkuminen on lähes aina petollisen hiljainen tapahtuma. Televisiossa on toki toisin. Kirjoituksen esimerkkitapauksessa pariskunta uiskenteli vain metrien päässä yhdeksänvuotiaasta tyttärestään, joka oli hukkumaisillaan, mutta vanhemmat eivät tätä ymmärtäneet. Tilannetta vähän matkan päästä seurannut koulutettu hengenpelastaja kuitenkin tajusi ja kiirehti apuun viime hetkillä. Vastaavista Suomessa tapahtuneista läheltä piti -tapauksista kerrotaan Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton työntekijän opinnäytetyössä.

Hukkuvan ihmisen taistelu veden pinnalla kestää 20–60 sekuntia ennen uppoamista, ellei apua tule. Sen vuoksi meidän kaikkien olisi hyvä tuntea tunnusmerkit. Jos joku esimerkiksi putoaa veteen ja kaikki näyttää olevan kunnossa, ei asiasta saisi olla liian varma. Vielähän on kesää, ja uimakelejä jäljellä.