Joka ikinen suvi huolettaa, kun tienvarsilta niitetään isoilla koneilla heinät. Samalla menee lukematon määrä kukkivia kasveja, jotka ovat elintärkeitä ja elinehto pölyttäjille, ja sitä kautta suoraan myös meille ihmisille ja koko maapallolle.

Monesti olen miettinyt, että eikö voitaisi säästää ne alueet, joissa tienvarsilla on paljon kukkivia kukkia, vaikka sitten heinänkin seassa. Enkä tietenkään tarkoita haittakasveiksi luokiteltuja villejä lupiineja, vaan erilaisia uhanalaisiakin niittykukkia, jotka ovat hyönteisille niin elintärkeitä.

Ja kyllä on sydänjuuria myöten riipinyt, kun pieni kimalainen, se suloinen ja raitainen pehmopallo, etsii ja etsii niitä kukkivia kukkia jotta saisi niistä mettä itselleen elääkseen, ja joita se ei vain löydä, kun niitä ei enää ole sielläkään, missä pörriäinen niitä muistaa olleen. Lopulta se kuolee nälkään.

Joten ehdotankin, että jokainen joka omistaa parvekkeen, vie sinne edes yhden kukkivan kukan. Oma kokemus on tältäkin kesältä; vaikka itselläni on vain pieni ranskalainen parveke, on siellä riittänyt vilskettä kun kimalaiset ovat käyneet niin ruusubegonian kuin purkkineilikan kukinnoista sitä mettä ahmimassa, kiitollisin mielin.

Katri